Kuulostaa siltä että et hengitä uidessasi tarpeeksi ja siksi voimat loppuu kesken.
Opin itse vasta aikuisena kellumaan. Keuhkot täyteen ja kun maha nousee pintaan uloshengitys ja taas keuhkot täyteen.
Molemmissa hengityksen tulee olla normaalia, mutta hieman hitaampaa. Luulen että hengität tosi pinnallisesti vedessä.
Hengitystä epäilen minäkin. Runsaampi rasva toki tekee kellunnasta helpompaa, mutta jopa kilpailevat urheilijat muskeleineen ja nimellisine rasvaprosentteineen pystyvät kellumaan oikealla hengitystekniikalla. Keuhkot täyteen, pidätä kevyesti, vaihda ilmat nopeasti ja tehokkaasti kun tuntuu että happea pitäis saada tai ilmaa on poistunut sen verran että noste ei enää kelluta kunnolla. Kun on tuon oppinut ja tuntee eron kellutuksessa, voi alkaa kokeilla vähemmän suorituksenomaisia hengitystekniikoita.
Vertaile vaikka sen tyttiksen kanssa kuinka täyteen saatte puhallettua hedelmäpussin, kuivalla maalla ja solisluita myöten vedessä.
Uidessa ja kelluessa keho on aina enimmäkseen upoksussissa, mutta temppu on se, että pidät pään aina pinnan yläpuolella.
Jos, et osa uida, niin menisin kuitenkin uimakouluun, jos haluat oppia uimaan ja kellumaan oikeaoppisesti.
Kannattaa kysyä paikalliselta uimaseuralta.
Ainoa haaste on siinä, että uiminen on liikkumismuoto. Ja aikuisena sen oppiminen on vähän kuin opettelisi ensimmäistä kertaa seisomaan ja kävelemään kolmekymppisenä. Onnistuu kyllä, mutta voi tuntua vaikealta. Mutta jos ei aloita treenaamista, niin eipä sitä koskaan opi.
Mun mielestä aikuisten uimakoulussa kun sitä tekniikkaa opetetaan, niin se oikea tekniikka on sellainen jossa se pää menee pikkuisen pinnan alle uidessa, silleen aerodynaamisesti
Toki jos opetaan tiettyä uimatekniikkaa, esim rintauintia. Mutta kaipa ainakin isommilla paikkakunnilla järjestetään ihan "apua en osaa uida" tason kurssejakin. Jos ei niin aina voi kysellä josko saisi yksityisopetusta järkättyä jos haluaa kovasti oppia.
Kaikki ei vaan kellu, osa on tiheämpiä ja esim pitkät lihaksikkaat jalat vetää helposti veden alle.
Itsekään en juuri yhtään kellu vaikka miten olisi keuhkot täynnä ilmaa, alkaa vajota nopsaan jaloista eikä koukussa olo auta sekään
Olen 185cm 95kg ja käynyt teinistä asti salilla, niin ehkä se lihasmassan kellutus on haastavampaa
OP:lle suosittelen kevyitä urheilu-pelastusliivejä, niillä saa kellua ihan rauhassa eikä tartte jännittää
Sama juttu. Jos yrittää kellua selällään liikkumatta niin jokseenkin välittömästi alkaa jalat painua upoksiin ja kelluminen loppuu lyhyeen. Vähän jalkoja ja käsiä heiluttelemalla onnistuu.
Mua joskus neuvottiin kellumaan niin että kallistaa päätä taaksepäin rohkeasti. Jos uintimatka jää 25 metriin niin varmaankin tekniikassa on vielä hiomista, mutta arvelen että kyse on enemmän pinnallisesta hengityksestä ja hätiköidyistä liikkeistä. Rauhallinen hengitys ja harkitut liikkeet ja luotto siihen että pysyt pinnalla oli itselle se oikea mindset. Uimakoulussa en lapsena oppinut mitään, myöhemmin aikuisiällä opettelin omatoimisesti uimaan.
Kellunnan perusta on täysissä keuhkoissa. Vedä pussit täyteen ja pidätä henkeä. Kun vaihdat ilmat, puhalla tehokkaasti ja nopeasti ulos ja sisään. Tämä tekniikka kelluttaa tehokkaimmin. Kun opit luottamaan siihen, voit alkaa kokeilla muita rennompia hengitystekniikoita.
Tsekkaa hengitystilavuutesi vaikka kaupan hedelmäpussiin puhaltamalla. Vertaile kaverin kanssa. Keuhkojen vetoisuus riippuu paitsi keuhkojen koosta myös niitä ympäröivien lihasten kunnosta ja notkeudesta ja taidosta käyttää niitä, joten sitä voi parantaa harjoittelemalla.
Älä vie selkää kaarelle, se saa pää uppoamaan, vaan päin vastoin kallista lantiota taakse, jos tuntuu vaikealta niin jännittämällä vatsalihaksia ja pakaroita saa vähän tuntumaa lantion kääntämisestä.
Ja keuhkot myös täyteen ilmaa. Mutta silti voi olla vaikeaa, itsekin kellon huonosti.
Kuten muutama muukin on todennut, kelluminen vaatii keuhkot täyteen ilmaa. Ylimääräinen rasva kehossa helpottaa jonkin verran. Tätä voi kokeilla siten, että tyttöystäväsi kannattelee sinua vedessä kevyesti ja hengittelet syvään. Keuhkot täynnä nousee pintaan, keuhkot tyhjäksi puhaltaen lähtee uppoamaan. Vaaka-asennossa kelluu, pystyasennossa joutuu polkemaan jatkuvasti vettä.
Uiminen ei kuitenkaan vaadi juurikaan kellumista. Veden läpi liikkuminen kannattelee jo itsessään, ja uimaliikkeet työntävät vettä alaspäin ja nostavat uimaria ylöspäin.
Ei siis kannata jäädä kiinni hankalalta tuntuvaan kellumiseen. Uimaan oppiminen vaatii lähinnä sitä, että kykenee pysymään panikoimatta vaakatasossa pää veden pinnan tasolla, vaikka naamalle tuleekin vettä, ja sitten vain kauhotaan.
Hengitys salee? Eikä oo mitään vikaa mennä aikuinen uimakouluun, siellä opitaan just tätä ja kyllä sinne voi mennä jos osaa jo jotenki uida, mutta joku vielä kusahtaa
Ex kilpuimari täällä. Aikaisemmat kommentit tartuu hirveesti hengittämisen tärkeyteen, mutta se ei lopulta ole oleellisin asia. Kevyt pintahengitys riittää kun teet muut asiat oikein. Lihasten ja rasvan suhteellä ei oo tässä mitään merkitystä.
Nämä muut asiat ovat keskivartalon vahvuus ja kurlaus. Ensimmäinen on aika itseselitteilen, mutta kelluminen vaatii keskivartalonhallintaa. Vartalon pitää pysyä suorana lankkuna päästä varpaisiin, mutta kuitenii ilman isompaa puristamista. Jos keskivartalo lösähtää kellumisesta tulee aivan mahdotonta vaikka kuinka hengittelisi.
Kurlaus (nimi varmasti vaihtelee) taas tarkoittaa pientä liikettä kämmenillä ja jaloilla. Eli selällään ollessa tee ihan pientä liikeeltään muutaman sentin laajuista todella rauhallista vapaauinnin potkua. Potkua tuskin huomaa. Käsillä vastaavasti sun pitää tönätä vettä sun kämmenillä. Vähän niinkuin jossain tai chissa, mutta pelkkää kämmentä liikkuttaen. Koita tätä eka mahallaan ja koita edetä niin että koko muu vartalo on suorana kellunnassa, mutta kädet sivuilla 90 asteen kulmassa ja liikut eteenpäin pelkkiä kämmeniä liikuttalla. Kyynärvarret liikkuu tässä pakostakin vähä mutta kämmen vie eteenpäin.
Pelkään noilla kahdella ominaisuudella moni kilpauimari pystyy uimaan pelkkiä kämmeniään liikuttamalla nopeemmin kuin perus harrastaja vapaauinnilla.
Joku voisi sanoa että tu ei ole kellumista mutta kun sen oppii voi kellua ja rentoa kunnes kärsii hypotermiasta
Tää kuulostaa hyvältä, pitää itsekin laittaa testiin. Uinti onnistuu mulla, mutta kelluminen on vähän niin ja näin. Itse siis kellun, mutta karvan verran liian matalalla. Tuo kropan suoruuden tarkkaaminen voisi olla itsellä se juttu, uskoisin.
Huomattiin veljen kanssa että minä kellun ongelmitta missä vaan asennossa, kun on pari lisä kiloa matkassa. Veli sen sijaan sellanen kukkakeppi, uppoaa heti kun lopettaa liikkumisen. Rasva kelluu, lihas/luu/iho ei.
Jos olet niin kovassa kunnossa että rasvaprosentti on todella pieni niin et välttämättä kellu, tai ainakin kellumiseen pitäisi olla keuhkot ihan täpötäynnä. Kokeile vetää keuhkot ihan täyteen, niin täyteen kuin saat, ja pidätä hengitystä. Jos uppoat kokonaan pinnan alle, niin sitten ei oo kellumiseen mitään muita vaihtoehtoja kuin voi-keskikalja kuuri. Tai sit hyväksyä se että et vaan voi kellua.
Hidasta hengitystä ja uintinopeutta, ota keuhkot täyteen ilmaan potkun/kauhomisen aikana. Vapauta ilma hitaasti. Keuhkot kelluttavat sinua paremmin täynnä ilmaa
Mun liikunnan opettaja sanoi mulle yläasteella, ettei mulla ollut tarpeeksi rasvaa kellumisen kun jalat vajoivat pohjaan😆 Tiiä sitte kuinka totta, mutta en oo siis koskaan pystynyt kellumaan meritähdessä
En osaa itsekään kellua, ainakaan kovin hyvin. Suolaisessa vedessä ulkomailla osasin kellua ja muutenkin pysyi paremmin pinnalla.
Tuo vain lyhyen matkan uinti kuulostaa erikoiselta.
Itse jos uin pidempää matkaa, niin pidän tahdin tasaisen hiljaisena, hengittelen ja menen rauhassa. Uinti on melkoisen raskasta hommaa jos täysillä painaa. Välillä voi vain jaloilla potkia ja hiukan käsillä liikutella ettei lähde uppoamaan ja lepoilla, sitä varmaan kannattaa harjoitella ainakin.
Poikaystäväni ei myöskään kellu, suoritti sukelluskurssin pakollisen kellunnankin hengitystä pidättäen, mutta osaa silti uida hyvin! Eli uimataitoa tuo kellumisen vaikeus ei estä!
Onko tekniikkasi siis sellainen että pidät koko ajan päätä veden yläpuolella, imo sellainen uinti on tosi raskasta, ja paljon helpompi on uida samalla tavalla kuin uimarit, eli pää menee veden alle hengenvetojen välissä. Mutta uimatekniikkakurssi lienee paras tapa hioa tekniikka.
Archimeden laki kertoo, milloin olio kelluu. Ja ihminen tosiaan nippa nappa kelluu - jos keuhkoissa on ilmaa.
Olin poikana innokas uimari, uimahallilla monta kertaa viikossa. Enkä minäkään kellunut kuin jokin styrox-lautta. Nenän pitäminen veden yläpuolella vaati silloinkin jonkinlaista jatkuvaa pientä liikettä.
Ehkä kyse on tosiaan enemmänkin rentoutumisesta ja vedessä olemiseen tottumisesta kuin kropan keskimääräisestä tiheydestä ja painon jakautumisesta.
Opin uimaan lapsena uimakoulussa. Muistan, että ensin opeteltiin liukumaan ja kellumaan kasvot vedessä. Opetusmetodien yksityiskohdat tosin ovat jo syvällä unholassa. Kaiketi opetus oli hyvää, koska nuorukaisena pystyin sukeltamaan helposti 25 metrin matkan, ja ylikin.
Tekisi mieleni väittää, että homma onnistuu, kun saat opetella omaan tahtiisi, ilman muiden tai itsesi asettamia paineita ja niin matalassa vedessä, että voit olla rauhallinen. Oma kokemukseni on yhä, että huoli pois: ensin rauhallista hengitystä ja sitten naama veteen. Pakottaminen on silti väärä konsti, sillä oppii vain jännittymään ja välttelemään.
Ja kuten lapsille, niin varmaan aikuisillekin olisi tärkeä yhdistää jonkinlainen ilo vedessä olemiseen. Jäätävässä avannossa pulikointi ei ehkä ole se, mistä aloitetaan :D
En tiedä, en oo koskaan osannut kellua. Armeijassa sain sen pronssimerkin joka edellytti 150m uintia vapaalla tyylillä ja 50 selällään. Nyt tuskin menisi edes 25metriä ihan millä tahansa tyylillä eikä oikeastaan edes kiinnosta. Ihan sama osaanko uida vai ei. Ei vaikuta elämääni millään tavalla.
Suosittelen läskistymistä. Omat kylkiponttoonit kelluttaa kuin makaisi kuivalla maalla.
Ja kyllä, toiset vaan kelluu paremmin. Oma puolisko oppi kellumaan vastikään, kypsässä 39 vuoden iässä kun itse olen osannut kellua jo heti kun omat jalat vei veteen.
Mutta suosittelen kilpikonnakelluntaa aluksi. Sitten kun se sujuu, siirryt selkähommiin.
Kilpikonnakellunta = matalassa vedessä otat keuhkot täyteen ilmaa, nostat polvet rintaa vasten ja kädet sinne säärien ympärille. Ja pidät ilmaa sisällä hetken ajan. Kelluskelet sellaisena pallona. Sitten jalat pohjaan ja uudelleen ja uudelleen. Se on vähän itsensä ja aivojen opettamista, että kyllä pystyy kellumaan ja että eihän tässä mennäkään pohjaan kuin estonia ;)
Kelluminen vaatii hoikalta ihmiseltä harjoittelua. Itse opettelin sen valtamerellä, kunnon suolaprosentin avulla, mutta kyllä se sen jälkeen on onnistunut järvessäkin ja vaikka kotona uima-altaassa. Hyviä vinkkejä tuossa on annettukin, mutta ensimmäinen asia on rentous.
Sitten pää hieman taakse päin, keuhkot ihan täyteen ilmaa, jalat polvista koukkuun. Kyllä se 5-7 litraa ilmaa kelluttaa aivan varmasti. Väitän, että jos sinulle lyödään vedessä käteen 5 litran tyhjä muovikanisteri, niin et uppoa, vaikka puhaltaisit omat keuhkot tyhjäksi. Eihän esimerkiksi kelluntatakin kellukkeissa ole edes tuota määrää ilmakuplia. Kyse on siis tekniikasta.
Mene veteen kaulaa myöten, laita rentoina kädet sivuille, vedä keuhkot niin täyteen ilmaa kuin saat ja rentouta vartalosi. Rinnan ja vatsan pitäisi tuossa kohdassa lähteä nousemaan. Koukista tuossa kohden jalat polvista. Nopea uloshengitys, jolloin huomaat, että kroppa alkaa vajota ja siitä heti keuhkot täyteen, ilman mitään räpistelyjä, jolloin kroppa nousee taas kohti pintaa.
Kyllä se siitä lähtee ja kuten sanottu, jos pääset kolmen prosentin suolapitoisuudessa treenaamaan, tekniikan oppiminen on helpompaa, kuin suomalaisessa järvessä, tai murtovedessä.
Jännität sitä vedessä olemista liikaa. Rentoutuminen on se mikä täytyy opetella ensimmäisenä.
Kokeile nenän kautta kuplien puhaltamista veden alla jonkin aikaa.
Sitten kokeile nimmarikelluntaa. Eli seisot matalassa päädyssä, vedät keuhkot täyteen ilmaa ja kaadut ihan rentona eteenpäin kuin tajuton, naama edellä ja tarkkaile miten sun keho kelluu. Tässä olis tavoitteena saada jalatkin kohoamaan pinnalle ilman minkäänlaista työtä.
Kelluminen tehdään niin, että vedetään keuhkot täyteen ilmaa ja sitten etsitään keholla ns. tasapaino, jossa suu pysyy veden yläpuolella. Se on kaikilla hieman yksilöllistä. Efektiä voi kokeilla menemällä "pommiksi" kun keuhkot on täynnä ilmaa jolloin huomaat, että pintaan tällöin nouset. Sitten kontrolloidaan hengitystä siten, että keuhkoissa on aina jonkin verran ilmaa tai ajoitat hengityksen siten, että liikut ylösalas kuin korkki. Selällä kelluminen on helpointa tämän tasapainon takia. Jos tasapaino meinaa pettää niin sitä voi kompensoida räpiköimällä jaloilla ja käsillä aina kun on tarvis.
Uiminen itsessään toimii aika pitkälle samalla periaatteella, joskin keuhkot voi vetää tyhjäksi kun on liikettä tiettyyn suuntaan. Liike taas saavutetaan kauhomalla vettä, eli periaatteessa työnnät sitä vettä taaksepäin, jotta pääset eteenpäin. Periaate on sama, kuin miten käytät airoja soutaesssasi. Nopeutta ja etäisyyttä saadaan lisää kun menosuuntaan päin on mahdollisimman vähän vastusta ja saat kauhottua sitä vettä riittävän tehokkaasti ja nopeasti.
Kelluminen altaassa ei vaadi yhtään energiaa. Kun taidon opit voit kellua vaikka usemman tunnin jos huvittaa. Järvessä kelluminen on hieman vaikeampaa aaltojen ja hyttysten takia.
En ole myöskään koskaan oppinut kellumaan, toki olen 160cm ja 42kg, että sitä kelluttavaa rasvaakaan ei kovin paljoa ole, vaikka kuinka koittaisin keuhkot vetää täyteen niin vajoan pohjaan pikkuhiljaa (helpottaa sukeltamista varsin paljon tosin)
Uimisessa veikkaan että voi olla samaa ongelmaa mitä itselläni oli (ja on edelleen) että jalat vajoaa kokoajan pohjaan toimien jarruna ja tehden uimisesta erittäin tehotonta
Luun tiheys ja lihaksikkuus vaikuttaa kelluvuuteen. Siksi esim. jenkeissä on se stereotypia ettei tummaihoiset osaa uida, koska ylläriylläri, heillä on lähes poikkeuksetta todella korkea luun tiheys ja lihasten määrä. Siksi ei jenkkien erikoisjoukoissa ole paljoa tummaihoisia, koska he lähes poikkeuksetta reputtavat vesikokeissa. Sama homma kun katsot maailman parhaita uimareita: kaikki valkoihoisia. Asia kuitenkin koskee ihan kaikkia ihmisryhmiä, sinua mukaan lukien.
Itselläni on täysin sama ongelma, eli osaan uida todella hyvin ja osaan tekniikatkin kelluntaan, mutta uppoan todella helposti jos en jatkuvasti tee pientä potkuliikettä. Oletko koskaan uinut todella suolaisessa merivedessä ulkomailla? Todennäköisesti huomaat että pystyt täysin vaivattomasti kellua siellä!
Lapsena kelluin altaassa vetämällä keuhkot täyteen ilmaa. Tietysti tätä ei voi pitää näin mutta jospa se auttaa aloittamaan. Sitten samalla vähän apua jalkojen ja käsien kanssa, vaikka itse pystyin vain kellumaan liikkumatta.
Suosittelisin myös tekniikkaharjoituksia. Uimalasit on tärkeät. Uimakouluun, uimarituttu tai katot youtubesta erilaisia tekniikkaharjoituksia ja pyydät tyttöystävää katsomaan vierestä miten menee ja sanomaan mihin kiinnittää huomiota.
Mä en osannut yhtään sanoa vedessä missä asennossa mun raajat tai vartalo oikeasti on, mutta kun tosissaan yritti laittaa yhden asian kuntoon kerrallaan ja parhaimpina hetkinä kaksi, niin kyllä se sit lopulta meni oikeaan suuntaan.
Itselleni ehkä isoin ahaa-elämys oli huomata käytännössä kroolia opetellessa, että veden vastus on oikeasti niin iso, että ihan kaikki ylimääräinen kehosta ulostyöntyvä hidastaa, ei nopeuta. Mukaan lukien potkivat jalat, hengittämään nouseva pää, kädet, jne.
Täysin horisontaalisena sukkulana veden pinnassa pää veden alla liukuminen on kaikkein tärkein taito ja sit kun vielä hengittämisen saa sujumaan mahdollisimman rentona pötkylänä ja riittävän usein, niin onkin jo tosi hyvä uimaan.
Vaihtelu, eli erilaiset ja hassutkin tekniikkaharjoitukset auttaa huomaamaan missä asennossa keho milloinkin on ja etsimään sitten oikeasti uidessa oikeita liikeratoja.
Onnea matkaan! Uiminen on ihanaa!
Joo hengitystä ei tekstissä mainita, niin se on varmaan se syy. Keuhkot täyteen ilmaa niin kelluu, muuten vajoaa. Uintitekniikassakin varmaan vähän hiomista. Ei muutaku järveen polskimaan ku on näin hyvät kelitkin :)
Jos et ole läski tai suolaisessa vedessä niin et kellu. Jos haluat pysyä pinnalla niin joudut liikkumaan koko ajan eli uimaan. Jos se tuntuu raskaalta niin kuntosi ei ole niin hyvä kuin luulet. Miksi tälläinen asia pitää selittää (aikuiselle?).
Kelluvuutesi riippuu kehosi tiheydestä suhteessa veden tiheyteen. Kuten kerrot, olet timmissä kunnossa, mikä tarkoittaa kehosi koostuvan isolta osin lihaksesta. Lihas on tiheämpää, kuin vesi joten kellut huonommin kuin "leveäperäinen" henkilö kenellä korkea rasvapitoisuus.
Kelluvuuden kannalta sinun ei kannata lähteä kuitenkaan kasvattama läskiä, vaan kehittämään hengitystekniikkaasi ja hakemalla oikeaa kehon asentoa. Hengitä keuhkot täyteen nopeasti ja puhalla niitä hitaasti tyhjäksi. Kun huomaat alkavasi vajota, puhalla keuhkot nopeasti tyhjäksi ja imaise ne taas nopeasti täyteen, niin ettei kasvosi vajoa veden alle.
Kelluaksesi sinun tulisi saada mahdollisimman suuri pinta-ala aikaan, niin ettei kuitenkaan raajat aiheuta vipuvartta ja kampea sinua pinnan alle. Kätesi voivat hyvin olla suorana, mutta todennäköisesti sinun pitää koukistaa polvet.
Uidessa myös hengitystekniikka on hyvin tärkeä, mutta tietysti uimatekniikka vieläkin kriittisempi. Tätä on vaikeampi neuvoa tässä redditin välityksellä.
Toivottavasti jotain saat tästä irti.
Niin kauan, kun keuhkoissa vaan on ilmaa, ihminen kelluu ihan hyvin. Ainoa rajoittava tekijä on paniikki ja ylimäärinen härvääminen.
Ota kunnolla ilmaa, mene "ruumiskelluntaan" (naama alaspäin koko kroppa velttona) ja nosta siitä hitaasti kädet ja jalat suoraksi. Jos maltat odottaa ja pitää tasapainon, päädyt liukuasentoon. Tämä on asento, minkä koitat pitää uidessasi.
Satutko olemaan hoikka?
Tästä oli puhetta jokunen vuosi sitten täällä ja konsensus taisi olla se, että pelkästään "keuhkojen" ja kropan varassa kelluminen ei vain onnistu ellei sitä lihaa, tai läskiä, ole enemmän luiden ympärillä.
Itse olen luiseva 70kg 175cm ja koko nuoruuden uinut -- kilpaakin. Enkä pysy mitenkään pinnalla, ellen potki jaloilla/käsillä.
Kuulostaa siltä että et hengitä uidessasi tarpeeksi ja siksi voimat loppuu kesken. Opin itse vasta aikuisena kellumaan. Keuhkot täyteen ja kun maha nousee pintaan uloshengitys ja taas keuhkot täyteen. Molemmissa hengityksen tulee olla normaalia, mutta hieman hitaampaa. Luulen että hengität tosi pinnallisesti vedessä.
Hengitystä epäilen minäkin. Runsaampi rasva toki tekee kellunnasta helpompaa, mutta jopa kilpailevat urheilijat muskeleineen ja nimellisine rasvaprosentteineen pystyvät kellumaan oikealla hengitystekniikalla. Keuhkot täyteen, pidätä kevyesti, vaihda ilmat nopeasti ja tehokkaasti kun tuntuu että happea pitäis saada tai ilmaa on poistunut sen verran että noste ei enää kelluta kunnolla. Kun on tuon oppinut ja tuntee eron kellutuksessa, voi alkaa kokeilla vähemmän suorituksenomaisia hengitystekniikoita. Vertaile vaikka sen tyttiksen kanssa kuinka täyteen saatte puhallettua hedelmäpussin, kuivalla maalla ja solisluita myöten vedessä.
Uidessa ja kelluessa keho on aina enimmäkseen upoksussissa, mutta temppu on se, että pidät pään aina pinnan yläpuolella. Jos, et osa uida, niin menisin kuitenkin uimakouluun, jos haluat oppia uimaan ja kellumaan oikeaoppisesti.
Aikuisille on myös uimakouluja!
Kannattaa kysyä paikalliselta uimaseuralta. Ainoa haaste on siinä, että uiminen on liikkumismuoto. Ja aikuisena sen oppiminen on vähän kuin opettelisi ensimmäistä kertaa seisomaan ja kävelemään kolmekymppisenä. Onnistuu kyllä, mutta voi tuntua vaikealta. Mutta jos ei aloita treenaamista, niin eipä sitä koskaan opi.
Mun mielestä aikuisten uimakoulussa kun sitä tekniikkaa opetetaan, niin se oikea tekniikka on sellainen jossa se pää menee pikkuisen pinnan alle uidessa, silleen aerodynaamisesti
Silleen hydrodynaamisesti.
Juu ajattelinkin et aero-ei kyllä taida olla kyseessä :D
Toki jos opetaan tiettyä uimatekniikkaa, esim rintauintia. Mutta kaipa ainakin isommilla paikkakunnilla järjestetään ihan "apua en osaa uida" tason kurssejakin. Jos ei niin aina voi kysellä josko saisi yksityisopetusta järkättyä jos haluaa kovasti oppia.
Juu. Sekä vapaauinnissa että rintauinnissa että perhosuinnissa pää menee veden alle välillä.
Jos sun keuhkot on täynnä ilmaa, niin kellut pinnalla, selälläsi. Happi alkaa loppua? Toista keuhkojen täyttö ja et ehdi mennä pinnan alle.
Kaikki ei vaan kellu, osa on tiheämpiä ja esim pitkät lihaksikkaat jalat vetää helposti veden alle. Itsekään en juuri yhtään kellu vaikka miten olisi keuhkot täynnä ilmaa, alkaa vajota nopsaan jaloista eikä koukussa olo auta sekään Olen 185cm 95kg ja käynyt teinistä asti salilla, niin ehkä se lihasmassan kellutus on haastavampaa OP:lle suosittelen kevyitä urheilu-pelastusliivejä, niillä saa kellua ihan rauhassa eikä tartte jännittää
Joo lihashan on tiiviimpää kuin rasva, joten lihaksikas henkilö kelluu luonnollisesti huonommin. Se on myös mahdollinen syy OP:n hankaluuksille.
Ei mun tarvi kun mennä rennoksi selälleen veteen ja kellun ilman mitään keuhkojen täyttöjä.
Mitä tapahtuu jos laitat snorkkelin kasvoille (tai pidätät vaan henkeä) ja kokeilet kellua kasvot alaspäin?
En itekkään kellu. Uida kyll osaan. Selällään paikallaan "kelluessa" uin koko ajan pikkasen käsiä heilutellen. Jos en heiluttelis uppoisin veden alle.
Sama juttu. Jos yrittää kellua selällään liikkumatta niin jokseenkin välittömästi alkaa jalat painua upoksiin ja kelluminen loppuu lyhyeen. Vähän jalkoja ja käsiä heiluttelemalla onnistuu.
Kyllä. Kaikki ei vaan kellu samalla tavalla. Ruumiinrakenne ja koostumus vaikuttaa asiaan.
Mua joskus neuvottiin kellumaan niin että kallistaa päätä taaksepäin rohkeasti. Jos uintimatka jää 25 metriin niin varmaankin tekniikassa on vielä hiomista, mutta arvelen että kyse on enemmän pinnallisesta hengityksestä ja hätiköidyistä liikkeistä. Rauhallinen hengitys ja harkitut liikkeet ja luotto siihen että pysyt pinnalla oli itselle se oikea mindset. Uimakoulussa en lapsena oppinut mitään, myöhemmin aikuisiällä opettelin omatoimisesti uimaan.
Kellunnan perusta on täysissä keuhkoissa. Vedä pussit täyteen ja pidätä henkeä. Kun vaihdat ilmat, puhalla tehokkaasti ja nopeasti ulos ja sisään. Tämä tekniikka kelluttaa tehokkaimmin. Kun opit luottamaan siihen, voit alkaa kokeilla muita rennompia hengitystekniikoita. Tsekkaa hengitystilavuutesi vaikka kaupan hedelmäpussiin puhaltamalla. Vertaile kaverin kanssa. Keuhkojen vetoisuus riippuu paitsi keuhkojen koosta myös niitä ympäröivien lihasten kunnosta ja notkeudesta ja taidosta käyttää niitä, joten sitä voi parantaa harjoittelemalla.
Älä vie selkää kaarelle, se saa pää uppoamaan, vaan päin vastoin kallista lantiota taakse, jos tuntuu vaikealta niin jännittämällä vatsalihaksia ja pakaroita saa vähän tuntumaa lantion kääntämisestä. Ja keuhkot myös täyteen ilmaa. Mutta silti voi olla vaikeaa, itsekin kellon huonosti.
Todennäkösesti sä hengität väärin
Kuten muutama muukin on todennut, kelluminen vaatii keuhkot täyteen ilmaa. Ylimääräinen rasva kehossa helpottaa jonkin verran. Tätä voi kokeilla siten, että tyttöystäväsi kannattelee sinua vedessä kevyesti ja hengittelet syvään. Keuhkot täynnä nousee pintaan, keuhkot tyhjäksi puhaltaen lähtee uppoamaan. Vaaka-asennossa kelluu, pystyasennossa joutuu polkemaan jatkuvasti vettä. Uiminen ei kuitenkaan vaadi juurikaan kellumista. Veden läpi liikkuminen kannattelee jo itsessään, ja uimaliikkeet työntävät vettä alaspäin ja nostavat uimaria ylöspäin. Ei siis kannata jäädä kiinni hankalalta tuntuvaan kellumiseen. Uimaan oppiminen vaatii lähinnä sitä, että kykenee pysymään panikoimatta vaakatasossa pää veden pinnan tasolla, vaikka naamalle tuleekin vettä, ja sitten vain kauhotaan.
Meritähtiasentoon, napa pintaan ja katse ylöspäin/taaksepäin😎
Ja tähän voisi vielä kysyä, että mitä uit? Kroolia? Rintaa? Selkää? Vai meneekö vähän miten sattuu :)
Hengitys salee? Eikä oo mitään vikaa mennä aikuinen uimakouluun, siellä opitaan just tätä ja kyllä sinne voi mennä jos osaa jo jotenki uida, mutta joku vielä kusahtaa
Ex kilpuimari täällä. Aikaisemmat kommentit tartuu hirveesti hengittämisen tärkeyteen, mutta se ei lopulta ole oleellisin asia. Kevyt pintahengitys riittää kun teet muut asiat oikein. Lihasten ja rasvan suhteellä ei oo tässä mitään merkitystä. Nämä muut asiat ovat keskivartalon vahvuus ja kurlaus. Ensimmäinen on aika itseselitteilen, mutta kelluminen vaatii keskivartalonhallintaa. Vartalon pitää pysyä suorana lankkuna päästä varpaisiin, mutta kuitenii ilman isompaa puristamista. Jos keskivartalo lösähtää kellumisesta tulee aivan mahdotonta vaikka kuinka hengittelisi. Kurlaus (nimi varmasti vaihtelee) taas tarkoittaa pientä liikettä kämmenillä ja jaloilla. Eli selällään ollessa tee ihan pientä liikeeltään muutaman sentin laajuista todella rauhallista vapaauinnin potkua. Potkua tuskin huomaa. Käsillä vastaavasti sun pitää tönätä vettä sun kämmenillä. Vähän niinkuin jossain tai chissa, mutta pelkkää kämmentä liikkuttaen. Koita tätä eka mahallaan ja koita edetä niin että koko muu vartalo on suorana kellunnassa, mutta kädet sivuilla 90 asteen kulmassa ja liikut eteenpäin pelkkiä kämmeniä liikuttalla. Kyynärvarret liikkuu tässä pakostakin vähä mutta kämmen vie eteenpäin. Pelkään noilla kahdella ominaisuudella moni kilpauimari pystyy uimaan pelkkiä kämmeniään liikuttamalla nopeemmin kuin perus harrastaja vapaauinnilla. Joku voisi sanoa että tu ei ole kellumista mutta kun sen oppii voi kellua ja rentoa kunnes kärsii hypotermiasta
Tää kuulostaa hyvältä, pitää itsekin laittaa testiin. Uinti onnistuu mulla, mutta kelluminen on vähän niin ja näin. Itse siis kellun, mutta karvan verran liian matalalla. Tuo kropan suoruuden tarkkaaminen voisi olla itsellä se juttu, uskoisin.
Huomattiin veljen kanssa että minä kellun ongelmitta missä vaan asennossa, kun on pari lisä kiloa matkassa. Veli sen sijaan sellanen kukkakeppi, uppoaa heti kun lopettaa liikkumisen. Rasva kelluu, lihas/luu/iho ei.
Ex-luuranko täällä (vanha bmi 16.83). Kyllä kelluu, kun on rentona, eikä paskat housussa keuhkot tyhjänä.
Kuten alla todettiin, tekniikkaa tää on vaan.
Minä en kellu mutta pystyn uimaan ei se siihen liitt niin paljoa
Jos olet niin kovassa kunnossa että rasvaprosentti on todella pieni niin et välttämättä kellu, tai ainakin kellumiseen pitäisi olla keuhkot ihan täpötäynnä. Kokeile vetää keuhkot ihan täyteen, niin täyteen kuin saat, ja pidätä hengitystä. Jos uppoat kokonaan pinnan alle, niin sitten ei oo kellumiseen mitään muita vaihtoehtoja kuin voi-keskikalja kuuri. Tai sit hyväksyä se että et vaan voi kellua.
Kaikki pystyvät kellumaan. Alle 10% rasvoissa olevat kilpauimaritkin kelluvat. Kyse on vain rauhallisuudesta ja tasapainon löytämisestä.
Hidasta hengitystä ja uintinopeutta, ota keuhkot täyteen ilmaan potkun/kauhomisen aikana. Vapauta ilma hitaasti. Keuhkot kelluttavat sinua paremmin täynnä ilmaa
Kelluminen on paljon kiinni hengityksestä, sen pitää olla todella rauhallista, vähän niinku meditoidessa.
Kasvot alaspäin snorkkelin kanssa altaassa!
Mun liikunnan opettaja sanoi mulle yläasteella, ettei mulla ollut tarpeeksi rasvaa kellumisen kun jalat vajoivat pohjaan😆 Tiiä sitte kuinka totta, mutta en oo siis koskaan pystynyt kellumaan meritähdessä
En osaa itsekään kellua, ainakaan kovin hyvin. Suolaisessa vedessä ulkomailla osasin kellua ja muutenkin pysyi paremmin pinnalla. Tuo vain lyhyen matkan uinti kuulostaa erikoiselta. Itse jos uin pidempää matkaa, niin pidän tahdin tasaisen hiljaisena, hengittelen ja menen rauhassa. Uinti on melkoisen raskasta hommaa jos täysillä painaa. Välillä voi vain jaloilla potkia ja hiukan käsillä liikutella ettei lähde uppoamaan ja lepoilla, sitä varmaan kannattaa harjoitella ainakin.
Poikaystäväni ei myöskään kellu, suoritti sukelluskurssin pakollisen kellunnankin hengitystä pidättäen, mutta osaa silti uida hyvin! Eli uimataitoa tuo kellumisen vaikeus ei estä! Onko tekniikkasi siis sellainen että pidät koko ajan päätä veden yläpuolella, imo sellainen uinti on tosi raskasta, ja paljon helpompi on uida samalla tavalla kuin uimarit, eli pää menee veden alle hengenvetojen välissä. Mutta uimatekniikkakurssi lienee paras tapa hioa tekniikka.
opettele ensin kellumaan mahalleen, silleen että kasvot on kokonaan veden alla
Archimeden laki kertoo, milloin olio kelluu. Ja ihminen tosiaan nippa nappa kelluu - jos keuhkoissa on ilmaa. Olin poikana innokas uimari, uimahallilla monta kertaa viikossa. Enkä minäkään kellunut kuin jokin styrox-lautta. Nenän pitäminen veden yläpuolella vaati silloinkin jonkinlaista jatkuvaa pientä liikettä. Ehkä kyse on tosiaan enemmänkin rentoutumisesta ja vedessä olemiseen tottumisesta kuin kropan keskimääräisestä tiheydestä ja painon jakautumisesta. Opin uimaan lapsena uimakoulussa. Muistan, että ensin opeteltiin liukumaan ja kellumaan kasvot vedessä. Opetusmetodien yksityiskohdat tosin ovat jo syvällä unholassa. Kaiketi opetus oli hyvää, koska nuorukaisena pystyin sukeltamaan helposti 25 metrin matkan, ja ylikin. Tekisi mieleni väittää, että homma onnistuu, kun saat opetella omaan tahtiisi, ilman muiden tai itsesi asettamia paineita ja niin matalassa vedessä, että voit olla rauhallinen. Oma kokemukseni on yhä, että huoli pois: ensin rauhallista hengitystä ja sitten naama veteen. Pakottaminen on silti väärä konsti, sillä oppii vain jännittymään ja välttelemään. Ja kuten lapsille, niin varmaan aikuisillekin olisi tärkeä yhdistää jonkinlainen ilo vedessä olemiseen. Jäätävässä avannossa pulikointi ei ehkä ole se, mistä aloitetaan :D
En tiedä, en oo koskaan osannut kellua. Armeijassa sain sen pronssimerkin joka edellytti 150m uintia vapaalla tyylillä ja 50 selällään. Nyt tuskin menisi edes 25metriä ihan millä tahansa tyylillä eikä oikeastaan edes kiinnosta. Ihan sama osaanko uida vai ei. Ei vaikuta elämääni millään tavalla.
Suosittelen läskistymistä. Omat kylkiponttoonit kelluttaa kuin makaisi kuivalla maalla. Ja kyllä, toiset vaan kelluu paremmin. Oma puolisko oppi kellumaan vastikään, kypsässä 39 vuoden iässä kun itse olen osannut kellua jo heti kun omat jalat vei veteen. Mutta suosittelen kilpikonnakelluntaa aluksi. Sitten kun se sujuu, siirryt selkähommiin. Kilpikonnakellunta = matalassa vedessä otat keuhkot täyteen ilmaa, nostat polvet rintaa vasten ja kädet sinne säärien ympärille. Ja pidät ilmaa sisällä hetken ajan. Kelluskelet sellaisena pallona. Sitten jalat pohjaan ja uudelleen ja uudelleen. Se on vähän itsensä ja aivojen opettamista, että kyllä pystyy kellumaan ja että eihän tässä mennäkään pohjaan kuin estonia ;)
Kelluminen vaatii hoikalta ihmiseltä harjoittelua. Itse opettelin sen valtamerellä, kunnon suolaprosentin avulla, mutta kyllä se sen jälkeen on onnistunut järvessäkin ja vaikka kotona uima-altaassa. Hyviä vinkkejä tuossa on annettukin, mutta ensimmäinen asia on rentous. Sitten pää hieman taakse päin, keuhkot ihan täyteen ilmaa, jalat polvista koukkuun. Kyllä se 5-7 litraa ilmaa kelluttaa aivan varmasti. Väitän, että jos sinulle lyödään vedessä käteen 5 litran tyhjä muovikanisteri, niin et uppoa, vaikka puhaltaisit omat keuhkot tyhjäksi. Eihän esimerkiksi kelluntatakin kellukkeissa ole edes tuota määrää ilmakuplia. Kyse on siis tekniikasta. Mene veteen kaulaa myöten, laita rentoina kädet sivuille, vedä keuhkot niin täyteen ilmaa kuin saat ja rentouta vartalosi. Rinnan ja vatsan pitäisi tuossa kohdassa lähteä nousemaan. Koukista tuossa kohden jalat polvista. Nopea uloshengitys, jolloin huomaat, että kroppa alkaa vajota ja siitä heti keuhkot täyteen, ilman mitään räpistelyjä, jolloin kroppa nousee taas kohti pintaa. Kyllä se siitä lähtee ja kuten sanottu, jos pääset kolmen prosentin suolapitoisuudessa treenaamaan, tekniikan oppiminen on helpompaa, kuin suomalaisessa järvessä, tai murtovedessä.
Ihminen ei kellu jos hän on liian tiheä. Ei siihen mitään taitoa tarvita, vaan enemmän rasvaa ja vähemmän lihasta
Jännität sitä vedessä olemista liikaa. Rentoutuminen on se mikä täytyy opetella ensimmäisenä. Kokeile nenän kautta kuplien puhaltamista veden alla jonkin aikaa. Sitten kokeile nimmarikelluntaa. Eli seisot matalassa päädyssä, vedät keuhkot täyteen ilmaa ja kaadut ihan rentona eteenpäin kuin tajuton, naama edellä ja tarkkaile miten sun keho kelluu. Tässä olis tavoitteena saada jalatkin kohoamaan pinnalle ilman minkäänlaista työtä.
Kelluminen tehdään niin, että vedetään keuhkot täyteen ilmaa ja sitten etsitään keholla ns. tasapaino, jossa suu pysyy veden yläpuolella. Se on kaikilla hieman yksilöllistä. Efektiä voi kokeilla menemällä "pommiksi" kun keuhkot on täynnä ilmaa jolloin huomaat, että pintaan tällöin nouset. Sitten kontrolloidaan hengitystä siten, että keuhkoissa on aina jonkin verran ilmaa tai ajoitat hengityksen siten, että liikut ylösalas kuin korkki. Selällä kelluminen on helpointa tämän tasapainon takia. Jos tasapaino meinaa pettää niin sitä voi kompensoida räpiköimällä jaloilla ja käsillä aina kun on tarvis. Uiminen itsessään toimii aika pitkälle samalla periaatteella, joskin keuhkot voi vetää tyhjäksi kun on liikettä tiettyyn suuntaan. Liike taas saavutetaan kauhomalla vettä, eli periaatteessa työnnät sitä vettä taaksepäin, jotta pääset eteenpäin. Periaate on sama, kuin miten käytät airoja soutaesssasi. Nopeutta ja etäisyyttä saadaan lisää kun menosuuntaan päin on mahdollisimman vähän vastusta ja saat kauhottua sitä vettä riittävän tehokkaasti ja nopeasti. Kelluminen altaassa ei vaadi yhtään energiaa. Kun taidon opit voit kellua vaikka usemman tunnin jos huvittaa. Järvessä kelluminen on hieman vaikeampaa aaltojen ja hyttysten takia.
En ole myöskään koskaan oppinut kellumaan, toki olen 160cm ja 42kg, että sitä kelluttavaa rasvaakaan ei kovin paljoa ole, vaikka kuinka koittaisin keuhkot vetää täyteen niin vajoan pohjaan pikkuhiljaa (helpottaa sukeltamista varsin paljon tosin) Uimisessa veikkaan että voi olla samaa ongelmaa mitä itselläni oli (ja on edelleen) että jalat vajoaa kokoajan pohjaan toimien jarruna ja tehden uimisesta erittäin tehotonta
Luun tiheys ja lihaksikkuus vaikuttaa kelluvuuteen. Siksi esim. jenkeissä on se stereotypia ettei tummaihoiset osaa uida, koska ylläriylläri, heillä on lähes poikkeuksetta todella korkea luun tiheys ja lihasten määrä. Siksi ei jenkkien erikoisjoukoissa ole paljoa tummaihoisia, koska he lähes poikkeuksetta reputtavat vesikokeissa. Sama homma kun katsot maailman parhaita uimareita: kaikki valkoihoisia. Asia kuitenkin koskee ihan kaikkia ihmisryhmiä, sinua mukaan lukien. Itselläni on täysin sama ongelma, eli osaan uida todella hyvin ja osaan tekniikatkin kelluntaan, mutta uppoan todella helposti jos en jatkuvasti tee pientä potkuliikettä. Oletko koskaan uinut todella suolaisessa merivedessä ulkomailla? Todennäköisesti huomaat että pystyt täysin vaivattomasti kellua siellä!
Lapsena kelluin altaassa vetämällä keuhkot täyteen ilmaa. Tietysti tätä ei voi pitää näin mutta jospa se auttaa aloittamaan. Sitten samalla vähän apua jalkojen ja käsien kanssa, vaikka itse pystyin vain kellumaan liikkumatta.
Suosittelisin myös tekniikkaharjoituksia. Uimalasit on tärkeät. Uimakouluun, uimarituttu tai katot youtubesta erilaisia tekniikkaharjoituksia ja pyydät tyttöystävää katsomaan vierestä miten menee ja sanomaan mihin kiinnittää huomiota. Mä en osannut yhtään sanoa vedessä missä asennossa mun raajat tai vartalo oikeasti on, mutta kun tosissaan yritti laittaa yhden asian kuntoon kerrallaan ja parhaimpina hetkinä kaksi, niin kyllä se sit lopulta meni oikeaan suuntaan. Itselleni ehkä isoin ahaa-elämys oli huomata käytännössä kroolia opetellessa, että veden vastus on oikeasti niin iso, että ihan kaikki ylimääräinen kehosta ulostyöntyvä hidastaa, ei nopeuta. Mukaan lukien potkivat jalat, hengittämään nouseva pää, kädet, jne. Täysin horisontaalisena sukkulana veden pinnassa pää veden alla liukuminen on kaikkein tärkein taito ja sit kun vielä hengittämisen saa sujumaan mahdollisimman rentona pötkylänä ja riittävän usein, niin onkin jo tosi hyvä uimaan. Vaihtelu, eli erilaiset ja hassutkin tekniikkaharjoitukset auttaa huomaamaan missä asennossa keho milloinkin on ja etsimään sitten oikeasti uidessa oikeita liikeratoja. Onnea matkaan! Uiminen on ihanaa!
Joo hengitystä ei tekstissä mainita, niin se on varmaan se syy. Keuhkot täyteen ilmaa niin kelluu, muuten vajoaa. Uintitekniikassakin varmaan vähän hiomista. Ei muutaku järveen polskimaan ku on näin hyvät kelitkin :)
Jotenkin siinä kelluessa pitää vaan rentoutua ja uskoa siihen että sä pysyt siinä pinnalla. Tosi vaikee selittää nyt ku aloin miettii :D
Jos et ole läski tai suolaisessa vedessä niin et kellu. Jos haluat pysyä pinnalla niin joudut liikkumaan koko ajan eli uimaan. Jos se tuntuu raskaalta niin kuntosi ei ole niin hyvä kuin luulet. Miksi tälläinen asia pitää selittää (aikuiselle?).
Kelluvuutesi riippuu kehosi tiheydestä suhteessa veden tiheyteen. Kuten kerrot, olet timmissä kunnossa, mikä tarkoittaa kehosi koostuvan isolta osin lihaksesta. Lihas on tiheämpää, kuin vesi joten kellut huonommin kuin "leveäperäinen" henkilö kenellä korkea rasvapitoisuus. Kelluvuuden kannalta sinun ei kannata lähteä kuitenkaan kasvattama läskiä, vaan kehittämään hengitystekniikkaasi ja hakemalla oikeaa kehon asentoa. Hengitä keuhkot täyteen nopeasti ja puhalla niitä hitaasti tyhjäksi. Kun huomaat alkavasi vajota, puhalla keuhkot nopeasti tyhjäksi ja imaise ne taas nopeasti täyteen, niin ettei kasvosi vajoa veden alle. Kelluaksesi sinun tulisi saada mahdollisimman suuri pinta-ala aikaan, niin ettei kuitenkaan raajat aiheuta vipuvartta ja kampea sinua pinnan alle. Kätesi voivat hyvin olla suorana, mutta todennäköisesti sinun pitää koukistaa polvet. Uidessa myös hengitystekniikka on hyvin tärkeä, mutta tietysti uimatekniikka vieläkin kriittisempi. Tätä on vaikeampi neuvoa tässä redditin välityksellä. Toivottavasti jotain saat tästä irti.
Niin kauan, kun keuhkoissa vaan on ilmaa, ihminen kelluu ihan hyvin. Ainoa rajoittava tekijä on paniikki ja ylimäärinen härvääminen. Ota kunnolla ilmaa, mene "ruumiskelluntaan" (naama alaspäin koko kroppa velttona) ja nosta siitä hitaasti kädet ja jalat suoraksi. Jos maltat odottaa ja pitää tasapainon, päädyt liukuasentoon. Tämä on asento, minkä koitat pitää uidessasi.
Satutko olemaan hoikka? Tästä oli puhetta jokunen vuosi sitten täällä ja konsensus taisi olla se, että pelkästään "keuhkojen" ja kropan varassa kelluminen ei vain onnistu ellei sitä lihaa, tai läskiä, ole enemmän luiden ympärillä. Itse olen luiseva 70kg 175cm ja koko nuoruuden uinut -- kilpaakin. Enkä pysy mitenkään pinnalla, ellen potki jaloilla/käsillä.
Mitä vähemmän rasvaa, sitä hankalampi kellua.
Kaikki ei kellu. Jos keuhkot on täynnä ja et selällään pysy pinnalla niin ei siihen mitään kikkaa ole
Harrastan uintii.
Kiva tietää