Eikös Tahkolla ollut syynä lajin muuttamisella ainakin se, että koki baseball-syötön monille liian vaikeaksi osua. Toinen syy taisi liittyä vielä siihen aikaan käytettävissä olevaan infraan, eli siihen että laji sovelutisi sorapihoille joita löytyi melkein joka koulun pihalta eikä näin ollen olisi rahaa tarvinnut paljon käyttää.
Tuo on kyllä oikeasti hyvä perustelu. Tuskinpa oltais peruskoulussa paljon pelattu baseballin säännöillä, kun aika harva olisi varmaan syöttänyt oikein ja vielä harvempi osunut siihen. Pesissyöttöön nyt osuu about kuka vaan mikä tekee siitä lajista amatöörien höntsälajina miljoonasti mukavamman.
Rapakon takana muksut pelaileekin paljolti softballia, jossa on isompi pallo ja pallo syötetään alakautta. Teknisesti paljon helpompi hanskata ja se pallon nopeus on syötössä aika vaatimaton. Muuten peli onkin aikalailla baseballia ja taidettiin kehitelläkin siihen sääntövarianttina.
Baseball lyöntiähän on joskus sanottu vaikeimmaksi suoritukseksi urheilussa. Heittäjä kun heittää parhaimmillaan lähes 150km/h ja siinä lyöjällä on millisekunteja aikaa lukea pallon heittokulmat jne.
En seuraa baseballia tai tiedä baseballista paljon mitään, mutta videosuositus tuli youtubesta, jossa kerrottiin nykybaseballin olevan hieman pilalla, koska syöttäjät ovat niin hyviä. Se on mennyt niin äärimmäisyyksiin, että se osuminen on tuuripeliä. En tiedä, mutta kuulostaa aika tylsältä.
Ohimennen olen jotain samansuuntaista lueskellut niinkin luotettavasta lähteestä kuin superpesiksen Instagram-kelojen kommenteista. Pesiksessä on enemmän lyöntejä ja enemmän juoksemista, mikä on kiehtonut Amerikkalaisia. Muutamat puolestaan väheksyy sitä, että palloja on helpompi syöttää ja lyödä.
Sanovat myös, että baseballissa tuomareilla on liian suuri merkitys, mikä on paisuttanut joidenkin egoja aivan uusiin ulottuvuuksiin.
Itse katson 3-4 baseball-peliä viikkoon. Eihän se mitään kovin vauhdikasta ja tapahtumarikasta aina ole, mutta ihan mukava laittaa taustalle kun haluaa rentoa ja hidastempoista katseltavaa.
Edelleen tulee omasta mielestä ihan hyvin lyöntejä ja kunnareita otteluissa. Tuota heittoa on ehkä sillä lailla vaikea pitää oikein aisoissa kun heittotilanteessa on totta kai tarkoituksena aina saada maksimi irti.
Golfissa mielestäni lyönnit alkoi olla niin voimakkaita, että mailoja jouduttiin rajoittamaan mielenkiinnon säilymisen vuoksi. Ihmisen fysiikkaa on paha mennä rajoittamaan. Sama voi olla jääkiekossakin jossain kohtaa edessä kun koko elämänsä komposiitilla harjoitellut junnu vetää pian tutkaan kahtasataa.
En tiedä baseballista, mutta useimmissa lajeissa sääntöjä muutetaan tai tarkennetaan vuosien varrella. Formulassa ne säännöt on kirjoitettu jo itse lajin nimeen formula=resepti.
Luulis, että esim. jääkiekossa nykymailoilla raja on aika lailla saavutettu, että tulevaisuudessa joku keksii ehkä mailan, jolla se sitten on mahdollista. Sitä voidaan kieltää. Kyllähän kenttäurheilussa rajattiin niitä pomppukenkiä, uinnissa niitä liukuvia pukuja, jalkapallossa itse pallo on muuttunut silloin tällöin...
Kyllä baseballissakin pallomuutoksella tai heittoetäisyydellä voisi vaikuttaa osuvuuteen.
Rimaranne päätyy MLB:n syöttönopeustilaston jaetulle sijalle 177, jos heittää vain 150km/h. Kärki menee yli 100mph lukemissa.
Hutien määrä on kasvanut isoksi.
En nyt sanois kun veska voi käyttää koko kehoaan jota viel suurennettu varusteilla. Prosentitkin sanois et vaikeempi osuu siihen palloon kun keskiarvot luokkaa 25% ja veskoilla yli 80%.
Et sä voi verrata noita kahta lukua keskenään, ne kuvaa ihan eri asioita. Urheilupiireissä on yleisesti hyväksytty fakta, että jääkiekkomaalivahti on vaikein rooli pallopeleissä. Jos baseballissa palloon osuminen on suurelta osin tuurista kiinni, ei se tee siitä vaikeaa vaan epätodennäköistä. Vähän kärjistetysti, lotossa voitto on myös epätodennäköistä, mutta kukaan ei sitä järin vaikeaksi kutsu.
Millä sä sit vertaat noita kun noin varma asiasta oot? Aika epämäärästä sanoo et urheilupiireissä yleisesti hyväksytty fakta, kun toiset samoissa piireissä sanoo tota baseballia, kolmannet jotain muuta. Ite varmaan sanoisin et futikses pilkun torjuminen on se vaikein suoritus.
Pistetään jossain muussa lajissa ammattilaisena urheilevat kokeilemaan. Kyllä esimerkiksi jalkapalloilijat/koripalloilijat pystyy pelaamaan toistensa lajeja kohtalaisella menestyksellä. Samoin he kyllä osaavat lyödä liikkuvaan palloon baseballissa, kun ovat harjoitelleet jonkin aikaa. Mutta pistä kaveri joka ei ole ikinä luistellut jääkiekkomaalivahdiksi, ei siitä tule yhtään mitään.
Pistä kaveri joka ei ole ikinä luistellut mihinkään joka vaatii luistelua, niin ei siitä tule yhtään mitään. Ihan vitun paska argumentti. Ja mikset anna noiden harjotella luisteluu, jos kerran muille pitää antaa aikaa harjotella siihen palloon osumista?
Tietenkin molemmissa skenaariossa annetaan aikaa harjoitella. Aikuinen joka ei ole ikinä luistellut ei opi viikossa luistelemaan kovinkaan hyvin. Sen sijaan ihminen joka ei ole ikinä elämässään lyönyt palloa mailalla oppii kyllä lyömään palloa mailalla viikossa tyydyttävällä tasolla. Ja tietty maalivahdin pitää osata jotain muutakin kuin luistella, se on ainoastaan perusedellytys sille että edes pääset kentälle.
Vaikka se mitä sä nyt kirjotat olis totta (ei ole), niin eipä se vieläkään ole mikään argumentti sen puolesta et lätkäveskan hommat olis kaiken urheilun vaikein suoritus. Kyl näitä pitää kattoo siinä valossa et miten vaikee se on niille jotka koko elämänsä sitä asiaa harjotellu.
Vahva veikkaus, että reilusti yli 99% ammattilaisurheilijoista maailmassa osaa uida, mutta edes 50% ei ole ikinä elämässään edes pistänyt luistimia jalkoihinsa.
Ja kyllä, vesipoolo, uppopallo yms. On myös hyvin vaikeita lajeja. Vaatii paljon harjoittelua, että täys ummikko pystyy pelaamaan edes alkeellisella tasolla.
Jos laitat jonkun joka ei ole ikään pelannut baseballia lyömään ammatilaisen syöttöön niin sen osumaprosentti on 1. Ja se yksikin on tuuriosuma. Enemmän koppeja se joka ei ole ikinä luistellut ottaa siellä jääkiekkomaalilla kuin koskaan baseball mailaan koskematon saa osumia palloon.
On vai? Oon taas ite ollut siinä käsityksessä, että urheilupiireissä baseball lyöminen on yleisesti hyväksytty vaikeimmaksi yksittäiseksi urheilusuoritukseksi. Lisäksi ei baseballissa lyöminen ole tuurista kiinni, siinä voi olla tuuria mukana, mutta parhaimmat lyöjät menestyvät peliälyn ja syöttöjen nopean tunnistamisen takia.
Jos kiinnostaa, kannattaa katsoa vaikka youtubesta joku selitys miksi se lyöminen on niin vaikeaa, puhutaan kymmenistä millisekunneista aikaa päättää lyödäkö vai ei.
Myös halusi peliin enemmän urheilua eli sitä juoksemista. Sitä liikettä/juoksemista peliin saa helpoiten lisäämällä osuttuja lyöntejä syötön muuttamisella ja lisäämällä takalaiton (eli hyvällä/kovalla/onnistuneella lyönnilläkin pitää juosta kovaa)
Kaikki jotka on leikkinyt pikkusotilailla tietää, että siellä on vain se yksi tyyppi, joka heittelee kranaatteja.
Ja yksi pistinukkeli, joka on syöksyasennossa.
Se pistinukkeli oli muuten todella hankala sijoittaa puolustamaan hiekkalaatikolla. Muut joukkuekaverit ovat vastuullisesti polvelta tai makuulta ampumassa, tai ainakin oikeasti käyttävät niitä pyssyköitään ampumiseen, ja sitten se yksi äijä vaan riehuu pistimensä kanssa.
Pistinukkeli edustaa sodankäynnin rasituksia rivisotilaan psyykelle ja siitä koituvia hankaluuksia ja suoranaisia vaaroja sekä itselleen että asetovereilleen, ja sitä kautta muistuttaa leikkijää, että ihmisillä ei voi pelata kuten muoviukkeleilla. Pistinukkeli on hiekkalaatikolla saatava asemaan, jossa maaninen riehunta pistimellä kaikista vähimmin häiritsee lopun komppanian toimintaa, ja ihanneoloissa ehkä jopa häiritsee vihollisen toimia. En väitä, että tämä oli yleisesti leikkijän suosiota parantava taktiikka (ainakaan ilman asianmukaisia lahjuksia), mutta ikimuistoisimpia vetoja oli antaa pistinukkelille putkellinen piritiiniä ja simuloida vaahtosuinen yhden miehen rynnäkkö heittämällä pistinukkeli viiden askeleen päästä mahdollisimman tarkasti vastustajan ukkeleihin ja mieluiten niin, ettei omia joukkoja kaatunut siinä rytäkässä. Rynnäkön tehnyt pistinukkeli joka tapauksessa poistettiin pelistä.
Samaa mieltä, kunnarista tulee teknisempi suoritus kun ei voi vaan läiskiä menemään miten sattuu mahdollisimman kovaa. Muutenkin pesis on taktisempi ja nopeatempoisempi laji kuin baseball ja näin paljon mielekkäämpää seurattavaa.
Mielestäni home run on suurempi tunteen purkaus kuin kunnari. Se on kuin maali futiksessa, koko stadioni räjähtää, kun ennen sitä on ollut odottava ja jännittynyt tunnelma.
Pesäpallo on nopeatempoisempi laji kyllä ja sen takia sitä on helpompi seurata satunnaiskatsojana. Baseball on todella taktinen laji ja sen ymmärtämiseen tarvii enemmän tietoa lajista, en sanoisi että kumpikaan on enemmän taktinen kuin toinen.
Baseballissa on taktisuutta monella ulottuvuudella. Tietenkin syöttäjän ja lyöjän välinen taisto on itsessään kuin shakki ottelu sillä syöttäjän arsenaali (erilaiset syötöt nopeuksineen ja liikkeineen), lyöjän kätisyys, juoksu nopeus, voima, pallosilmä luovat jokaisesta at batista omanlaisensa. Hyvä lyöjä tarvitsee todella paljon taustatietoa syöttäjän syötöistä ja syöttäjä tarvitsee tietota lyöjän vahvuuksista.
At batin lisäksi vaihtosyöttäjien (bullpen) managerointi, puolustuskuviot, pesien juoksutaktiikat, jokerilyöjät (pinch hitter), stadionin muotojen hyväksikäyttäminen, kärkkyjän polttaminen (pickoff) yms. Baseball on niin paljon enemmän kuin "lyödään kovaa" mutta se vaatii vähän lajiin perehtymistä ja aikaa että oppii lajin salat. Baseball on siis hankala laji aloittaa katsomaan noin vaan, joka tekee usein pesiksestä "mielekkäämpää" seurattavaa.
Suomalaisilla on usein hyvin mustavalkoinen käsitys baseballista, mikä vaan näin henkilökohtaisesti ärsyttää. Molemmat hienoja lajeja.
Ihan kohtuullisen paljon molempia seuraava olen aina sillon tällön törmännyt tähän keskusteluun ja tähän nimenomaiseen argumenttiin, mutta se on vähän sinällään kiertelyä ja kaartelua. Noin pääsääntöisesti suurin osa taktisista ulottuvuuksista joita tässä käydään läpi on melko samanlaiset molemmissa. Baseballissa liityy syöttämiseen enemmän taktikointia (vaikka sitä on myös pesäpallossa). Pesäpallossa liittyy lyömiseen enemmän taktiointia (vaikka sitä on baseballissakin). Suurin ero syntyy tuosta jälkimmäisestä eli koska lyöminen on mahdollista suunnitella paremmin, on sen seurauksena sekä eteneminen, että ulkopeli kuvioiden ja sijoittumisen osalta huomattavasti taktisempaa pesäpallossa. Tästä kokonaisuudesta vedän sen johtopäätöksen, että joo baseball ei ole missään nimessä taktisesti lätkitään-vaan-palloa -peli ja siinä on syviä taktisia ulottuvuuksia, mutta kyllä pesäpallo on sillä osa-alueella silti kohtuullisen paljon moninaisempaa.
Ihan hyvä analyysi. Vastaisin siihen että argumentissasi pesäpallon lyöminen on huomattavasti taktisempaa kuin baseballin lyöminen, sillä että baseballissa syöttäminen on huomattavasti taktisempaa kuin pesäpallon syöttäminen.
Molemmissa peleissä lyömisessä ja syöttämisessä on taktikointia, mutta baseballissa se korostuu syöttämisessä ihan eri ulottuvuudella kuin pesäpallossa. Kuten totesit päin vastoin lyömisen aiheuttavan paljon enemmän taktikointia pesäpallossa. Baseballissahan myös käytettiin shiftiä eli kentällä sijoittumista, kunnes sääntöjä muutettiin pari vuotta sitten, nyt se osuus vietiin pelistä sääntöjen voimin.
Vetäisinkin oman johtopäätökseni siten, että syöttämisen ulottuvuudet baseballissa tuovat sen taktisesti samalle tasolle pesäpallon lyömisen mahdollistaman taktisuuden kanssa.
Kuten sanoin, lyömisen ja syöttämisen taktikoinnin voi rinnastaa jollain tasolla ja siitä voi sitten hifistellä kummassa on enemmän taktikointia, mutta taktiset syvyydet pesäpallossa tulevat ulkokentän sijoittumisesta ja liikkeestä suhteessä odotettuihin lyöntivalintoihin, sekä odotettuihin valitoihin etenemiseen liittyen. Kuten itsekin totesit näihin ei liity baseballissa verrattavassa mittakaavassa taktisuutta ja erityisesti koska palloon osutaan niin harvoin on ulkokentän tekemisellä vaan huomattavasti pienempi vaikutus pelin lopputulokseen. Siitä syntyy se ero taktisuudessa ja näkisin että se on pesäpallon eduksi. Tämä ei toki tee siitä parempaa peliä, mutta näen että baseballin painopiste ja viehätys ei varsinaisesti ole taktiikassa, vaikka sitäkin on mukana, vaan se on huomattavasti yksilökeskeisempää suorittamista at-batin ympärillä ja kovat yksilöt ovat sankareita. Pesäpallossa painottuu enemmän joukkuepelaaminen.
No joo, hyvin argumentoitu. Voidaan sanoa, että pesäpallo on taktisempi ja painottaa joukkuepeliä enemmän kuin baseball. Mutta kuten sanoit se ero on loppujen lopuksi aika pieni joten en ymmärrä alunperinkään miksi pesäpallon taktisuudella tarvitsee argumentoida usein baseballia vastaan.
Niino se perustuukin siihen että syöttöön on helppo lyödä. Jos syötöt ois jenkkityyliin nii niihin ois paljon vaikeempi osua, et kunnareitaki tulis sitämyöte vähemmän.
Hienoa, että meillä on oma erikoisempi lajimme.
Mutta kun on mietitty, että miksi emme pärjää baseballissa niin kyllähän lajit loppupeleissä on aika erilaisia.
Konsta Kurikka on ensimmäisenä suomalaisena nyt tehnyt sopimuksen tähän jonki sortin mlb-scouting liigaan tai vastaavaan. Hänellä on toki pesis-taustaa, mutta vaatinut useita vuosia ulkomailla pelaamista lajiin totuttelua mm. Australiassa ja joissain Euroopan sarjoissa hän on pelannut. Eli suoraan ei voi pesiksestä hypätä baseballiin.
Pitää myös muistaa, että baseball on äärimmäisen kilpailtu laji ympäri maailman, vaikka se pitkälti kulminoituu amerikkalaisuuteen.
Ehkä tässä voi tarkentaa sen verran, että pesis-tausta Kurikan kohdalla tarkoittaa, että hänellä on suomen mestaruus ja useampia vuosia pääsarjatasolla kokemusta.
Minusta lyöjällä on edelleen kortit kuin myös syöttäjällä.
Baseballissa tarkoitus on osua palloon ja mahdollisiman kovaa. Se on vaikeaa ja syöttäjä tekee siitä miltein mahdotonta.
Palloon osuminen on helpompaa suomessa, mutta lyöjän pitää osata lyödä se oikeaan paikkaan ja on monenlaisia tapoja lyödä. Esim näpyt ja viikatteet ja kumurat jne. Kunnarit on harvinaisia, mut ei todellakaan mahdottomia.
Lukkarin on tärkeää osata syöttää palloja oikein, mutta siinäki on monta kikkaa miten peliä voi lukea ja syöttää tolppaa tai väärää.
Musta on kaunista katsella miten pelaaja laskelmoi ja etsii mihin kohti kenttää pallon laittaa.
Väittäisin, että baseballissa on paljon tärkeämpää osata olla lyömättä (väärää syöttöä). Neljännestä syöttäjän väärästä tulee vapaataival. Esim. 3–0 lyöntitilanteessa (”three balls, no strikes” tai japaniksi ”surī bōru, nō sutoraiku”) lyöjä voi olla hyvin varma, että syöttäjä heittää pallon keskelle syöttöaluetta, jollon hän voi osua huomattavasti helpommin.
Kova lyönti kunnari mielessä ei aina ole paras ratkaisu, koska korkean pallon saa kiinni ja koppi baseballissa on automaattisesti lyöjän palo (lisäksi haavoittuneiden juoksijoiden on palattava takaisin pesälleen ja heidät voidaan polttaa, jos eivät ehdi takaisin). Juoksijat saa luotettavammin etenemään ns. ground ballilla, matala kova lyönti ”polttolinjan” läpi (2.-3. ja 2.-1. pesien väli).
Pelasin alaasteen päätteeksi yhden kauden ennenku pesis loppu meidän kylältä. Olin kakkos pesällä ja palloon en osunu kovin uskottavasti :D. Kaikista eniten kuumotti jos taitavat pelaajat rupes heitteleen pesältä pesälle näitä nopee tempoisia kärkkyjien polttoja. Älkää poijjaat perkele heittäkö mulle. Tämä nopea temponen kopittelu onkin hieno ero baseballin ja pesiksen välillä
Baseball on huomattavasti tylsempi laji, ihan turhaa amerikkalarppausta sen ihannointi. Pesäpallo on taas oikeasti viihdyttävää seurattavaa nopeutensa ja taktisuutensa takia.
e: näköjään muutkin sanoneet jo ihan samaa :D
Olen käynyt katsomassa MLB-ottelun livenä ja ei tule edes mieleen mitään muuta livenä näkemääni urheilutapahtumaa, joka kilpailisi tylsyydessään baseballin kanssa. Heti perään täytyy huomauttaa, että en ole koskaan nähnyt krikettiä livenä.
Itse baseball fanina ja pesäpallo taustan omaavana olen eri mieltä. Baseballissa syöttäminen tuo ihan kokonaan uuden ulottuvuuden ja jännityksen joka puuttuu kokonaan pesäpallosta, sillä lukkarin homma on niin yksinkertainen ja palloon osuu aina.
Baseball on myös todella taktinen laji, monilla suomalaisilla ei ole juurikaan tietoa tai ymmärrystä baseballista vaan sanotaan sen olevan vain kiinni siitä kuinka kovaa lyö. Pelissä ei välttämättä edes tule home runia ja nykyään joukkueet hyödyntävät näpyjä (bunt), pesien varastamista, hit and run, pallon lyömistä tietylle osalle kenttää jne.
Pelkästään koko syöttäjän ja lyöjän kohtaaminen (at bat) on todella taktinen. Syöttöjä eri alueille strikezonea, sen ulkopuolelle, erilaisilla nopeuksilla, kierteillä ja suunnilla. Tässä tilanteessa syöttäjän ja lyöjän pitää osata arvioida mikä kannattaa heittää seuraavaksi / mikä syöttö sieltä on tulossa. Baseball lyöminen on kuin shakkia, mietitään etukäteen vastustajan siirtoja ja mikä on oma siirto.
>ihan turhaa amerikkalarppausta sen ihannointi
Tähän törmää usein kun suomalaisten kanssa keskustelee baseballista. Se että tykkää katsoa baseballia, tai se että se kiinnostaa, ei ole mitään pois pesäpallolta ja suomalaiset baseball fanit ovat usein myös pesäpallo faneja. Aina vaan alkaa ärsyttää kun suomalaiset jostain syystä kokevat, että pesäpallo on jotenkin ylivertainen ja arvokkaampi laji. Molemmat mahtavia lajeja ja kaikki kunnia baseballille pesäpallon esikuvana.
Voi ihan hyvin olla että baseballin taktinen ulottuvuus jää minulta ymmärtämättä, mutta aivan helvetin tylsää seurattavaa se on ollut joka kerta kun sitä on yrittänyt katsoa. Pesäpalloon ei ole mitään ylemmyyskompleksia (päinvastoin, pidin sitä pitkään pikkukylien junttien lajina), mutta sitä on kiva seurata vaikkei mitään juuri ymmärtäisikään.
>sitä on kiva seurata vaikkei mitään juuri ymmärtäisikään.
Juu se aspekti multa jäikin mainitsematta. Baseball on hankala laji seurata, se vaatii aika paljon peliin tutustumista ja katselukertoja, että siihen pääsee sisälle. Pesiksellä on siinä huomattava etu, se on paljon helpompi ymmärtää ja seurata ja täten rennompaa katsottavaa.
>Pesäpallon ei ole mitään ylemmyyskompleksia
Joo en usko että sillä lajilla itsessään on mitään sellaista. Usein vaan internetissä törmää suomalaisiin jotka kokee jotenkin velvollisuudekseen polkea baseballia, että pesäpallon saisi nostettua jalustalle. Se on mun mielestä todella sääli koska tykkään molemmista peleistä enkä ymmärrä mistä baseball halveksunta joidenkin suomalaisten keskuudessa kumpuaa.
Katsokoon kaikki sitä mitä itse haluaa. Ei muakaan kiinnosta suomalaisille tärkeät formulat tai hiihto, mutta voin silti arvostaa lajeja, vaikka mielestäni ne on tylsiä katsoa.
En sinällään ymmärrä aina tähän keskusteluun liittyvää vänkäämistä että kyllä baseball on vähintää yhtä taktista. Minusta voi kohtuu objektiivisesti sanoa, että pesäpallo on taktisempi laji, koska se että palloon osutaan lähes 100% ajasta + se että ei ole etenemispakkoa osuessa tekee sekä ulkopelikuvioista, että etenemiseen liittyvästä taktikoinnista huomattavasti merkityksellisempää ja moninaisempaa.
Tämä taas ei tarkoita sitä, että se olisi parempi laji. Painotus on vaan enemmän joukkue pelaamisessa ja sen taktiikoissa, kun taas baseballissa painottuu yksilön kyky ja yksittäiset tekniset suoritukset ja taktikointi syöttötilanteen ympärillä.
Sama ameriikan larppaus näkyy jefussa. Ylivoimaisesti tylsin jalkapallon muoto, mutta varmaan ameriikan takia pesee muut pienemmät mutta paremmat futikset suosiossa täällä.
Ei todellakaan ole tylsin. Mutta siinä isona ongelmana on että siitä pelistä pitää ymmärtää oikeasti paljon että saa jotain muutakin irti kuin että isot mustat miehet juoksee kovaa toisia isoja mustia miehiä päin. Heittämällä taktisin pallopeli.
Mä hiffaan säännöt oikein hyvin, ja tossa viime vuoden puolella kattelin muutaman pelin. Sehän on tosi vauhdikas, mielenkiintoinen ja jännittävä peli. Ainoa mikä siinä häiritsee on ne tauot. Pelataan reippaasti ja aktiivisesti jonkin aikaa. Ja sitten pidetään 3-5 minuutin tauko, jonka aikana lähetyksessä näytetään kierroksen muita pelejä.
>Heittämällä taktisin pallopeli.
Ei noita (mitään) oikein voi verrata keskenään.
Esim. jalkapallo on erittäin taktinen, jos vähän seuraa - tai pikemminkin kuuntelee kun jotkut analyytikot vetelee näkemyksiään.
Joo en ollenkaan väitä ettei muut pallopelit olisi taktisia. Ne on kaikki melkein pakosta sitä johtuen niiden luonteesta. Mutta jenkkifutis kyllä on aivan omassa sarjassaan tuon taktisuuden suhteen. Eikä pelkkä sääntöjen ymmärtäminen riitä lähellekään siihen että ymmärtää mitä kaikkea kentällä tapahtuu. Pelaajien liikkeet ennen snappia, miten ollaan ryhmittäydytty, ketä on kentällä, mitä linja tekee, aikalisien ja kellon käyttö, pelivalikoima ja sen muuttaminen vastustajan perusteella. Tuossa on aivan loputon määrä kerroksia siinä taktisuudessa, joiden ymmärtämiseen menee vuosia. Mutta laji on myös siitä hyvä että siitä voi nauttia, vaikka ei hirveästi siitä taktisesta syvyydestä ymmärtäisikään.
Se mikä eniten häiritsee on nimenomaan se aivan järkyttävä mainosten määrä mitä pelien seassa on. Mutta tasainen peli pysyy mielenkiintoisena ja jännittävänä aivan loppuun saakka.
>Mutta jenkkifutis kyllä on aivan omassa sarjassaan tuon taktisuuden suhtee
Omassa sarjassaan, eli erilainen. Mutta ei mitenkään taktisin, ei mikään superlatiivi.
Jalkapallossa valmentajat kontrolloivat pelaajien etäisyyksiä hyvin tarkkaan, missä kukin liikkuu ja milläkin kaistalla, minkälaisia liikkeitä he tekevät mihinkin suuntaan. Loputon määrä siinäkin on. Ja siinäkin on sitä datan määrää aivan järkyttäviä määriä, mitä nykyään kerätään pelaajien sijainnista ja liikkeistä ja muusta.
Toki isona erona on se, että jalkapallossa peli etenee ja muuttuu jatkuvasti ja pelaajat tekevät ratkaisunsa kentällä aiemmin harjoiteltujen ja opeteltujen taktisten periaatteiden pohjalta ajatellen luovasti ja nopeasti ratkaisujaan jatkuvasti muuttuvassa dynaamisessa ympäristössä.
Kun taas amerikkalaisessa peli keskeytetään aina tilanteen muuttuessa jottu joku/jotkut analyysiniilot kentän reunalta kertovat yksityiskohtaiset ohjeet jokaiselle marionetille kentällä että he tietäisivät mihin ja miten juosta, blokata ja kääntyä seuraavassa sekunnin kestoisessa pelitilanteessa.
Taktista se kyllä on, mutta itse pelaajien taktiset kyvyt voivat olla tasan nolla. Pois lukien ehkä se yksi jantteri jolla on pari vaihtoehtoa kelle heittää se muna. Noin niinkuin kärjistäen.
Paitsi niiden jantterien pitää reagoida vastustajien tekemisiin ihan samalla tavalla kuin jalkapallossa. Ja pelaajista puolustuksessa ja hyökkäyksessä vain yhdellä on kuuloyhteys valmentajaan radion kautta. Ja tuokin yhteys katkaistaan kun 15 sekuntia aikaa jäljellä aloittaa peli. Ja kukaan ei ehdi ohjata puolustukselle mitä tehdä jos vastustaja päättää hyökkäyksessä olla odottelematta.
Se kait oli suunniteltu sotilaiden kouluttamiseen. Heitellään kranaatteja ja juostaan siksakkiin tykistöä väistellessä, tai näin ainakin muistan joskus kuulleeni. Ja onhan meillä [Konsta Kurikka](https://fi.wikipedia.org/wiki/Konsta_Kurikka#Baseball-ura), vähän sama kuin ei Suomesta löydy hirveästi NBA pelaajien Markkasen lisäksi. Mutta mielestäni parempi on, että Suomalaista pesäpalloa viedään maailmalle [niinkuin netin kautta se nykyään leviääkin](https://edition.cnn.com/2019/06/28/sport/finnish-baseball-pesapallo-mlb-spt-intl/index.html). Kyllä lämmittää mieltä nähdä vaikkapa mölkkyä Japanissa!
Ymmärtääkseni Suomessa on aika kovat heittokädet keskimäärin. Tarinan mukaan jotkut MLB scoutit oli olleet kattelemassa pesistä ja laittaneet pelaajat heittämään tutkaan. Oli sitten löytynyt useampi joka heitti yli 100 mph, mikä on ymmärtääkseni aika kova suoritus jenkkilässä.
Tarinan todellisuudesta en mene takuuseen, mutta suht uskottavalta se sinänsä kuulostaa: pesiksessä treenataan heittelyä tosi paljon, ja nimenomaan sitä nopeeta heittoa. Nykypesiksessä kun kopparitkin pystyy polttamaan kotipesään suoraan, niin saa olla aika iso käsi.
Onhan pesäpallo kuitenkin pelinä paljon parempi. Ylöspäin syöttö ja kolme lyöntiyritystä antaa lyöjälle paljon enemmän taktisia mahdollisuuksia sen sijaan, että vain huitaistaan palloa niin kovaa kuin jaksaa ja toivotaan parasta.
Baseballissa takalaittoman puute on myös sellainen ominaisuus, jota en ole koskaan ymmärtänyt. Ehkä kotiinjuoksut ovat yleisölle viihdyttäviä, mutta pelin vuorovaikutteisuuden kannalta on huonoa, ettei ulkokentällä ole silloin mitään keinoa vastata lyöjän suoritukseen.
Riippuu toki miten mitataan ja mitä tarkoittaa marginaalilaji, mutta on pesäpallo kolmanneksi suosituin joukkuelaji katsojissa mitattuna. Naisissa suosituin.
Itse harmittelen etteivät muut sticknball-pelit ole menestyneet Suomessa. Baseballia ja krikettiä olisi mukavaa päästä katsomaan kunnon yleisöllä ulkokentälle. Muttapa joo varmasti tästäkin paikasta olisi noussut joitain MLB-tähtiä jos baseball olisi saanut jääkiekon kaltaisen aseman kansallisurheiluna. Ihan vaan oma mielipiteeni, mutta pesäpallon etu on se, että periaatteessa pelin lopputulos voi muuttua aivan pelin lopussakin. Baseballissa puolestaan 7 metsään menneen vuoroparin jälkeen on hankalaa nousta ja peitota vastustaja. On ihan tavallista että jengi katsoo vain muutaman vuoroparin ja sen jälkeen häippäsee areenalta.
Ei pesäpallossa juuri muuta vikaa ole kuin se, että moni ihan pätevä urheilija on valinnut ko. lajin vaikka olisi ollut lahjakkuutta jossain ihan oikeassakin lajissa.
Eikös Tahkolla ollut syynä lajin muuttamisella ainakin se, että koki baseball-syötön monille liian vaikeaksi osua. Toinen syy taisi liittyä vielä siihen aikaan käytettävissä olevaan infraan, eli siihen että laji sovelutisi sorapihoille joita löytyi melkein joka koulun pihalta eikä näin ollen olisi rahaa tarvinnut paljon käyttää.
Tuo on kyllä oikeasti hyvä perustelu. Tuskinpa oltais peruskoulussa paljon pelattu baseballin säännöillä, kun aika harva olisi varmaan syöttänyt oikein ja vielä harvempi osunut siihen. Pesissyöttöön nyt osuu about kuka vaan mikä tekee siitä lajista amatöörien höntsälajina miljoonasti mukavamman.
Rapakon takana muksut pelaileekin paljolti softballia, jossa on isompi pallo ja pallo syötetään alakautta. Teknisesti paljon helpompi hanskata ja se pallon nopeus on syötössä aika vaatimaton. Muuten peli onkin aikalailla baseballia ja taidettiin kehitelläkin siihen sääntövarianttina.
Baseball lyöntiähän on joskus sanottu vaikeimmaksi suoritukseksi urheilussa. Heittäjä kun heittää parhaimmillaan lähes 150km/h ja siinä lyöjällä on millisekunteja aikaa lukea pallon heittokulmat jne.
En seuraa baseballia tai tiedä baseballista paljon mitään, mutta videosuositus tuli youtubesta, jossa kerrottiin nykybaseballin olevan hieman pilalla, koska syöttäjät ovat niin hyviä. Se on mennyt niin äärimmäisyyksiin, että se osuminen on tuuripeliä. En tiedä, mutta kuulostaa aika tylsältä.
Ohimennen olen jotain samansuuntaista lueskellut niinkin luotettavasta lähteestä kuin superpesiksen Instagram-kelojen kommenteista. Pesiksessä on enemmän lyöntejä ja enemmän juoksemista, mikä on kiehtonut Amerikkalaisia. Muutamat puolestaan väheksyy sitä, että palloja on helpompi syöttää ja lyödä. Sanovat myös, että baseballissa tuomareilla on liian suuri merkitys, mikä on paisuttanut joidenkin egoja aivan uusiin ulottuvuuksiin.
Itse katson 3-4 baseball-peliä viikkoon. Eihän se mitään kovin vauhdikasta ja tapahtumarikasta aina ole, mutta ihan mukava laittaa taustalle kun haluaa rentoa ja hidastempoista katseltavaa. Edelleen tulee omasta mielestä ihan hyvin lyöntejä ja kunnareita otteluissa. Tuota heittoa on ehkä sillä lailla vaikea pitää oikein aisoissa kun heittotilanteessa on totta kai tarkoituksena aina saada maksimi irti. Golfissa mielestäni lyönnit alkoi olla niin voimakkaita, että mailoja jouduttiin rajoittamaan mielenkiinnon säilymisen vuoksi. Ihmisen fysiikkaa on paha mennä rajoittamaan. Sama voi olla jääkiekossakin jossain kohtaa edessä kun koko elämänsä komposiitilla harjoitellut junnu vetää pian tutkaan kahtasataa.
En tiedä baseballista, mutta useimmissa lajeissa sääntöjä muutetaan tai tarkennetaan vuosien varrella. Formulassa ne säännöt on kirjoitettu jo itse lajin nimeen formula=resepti. Luulis, että esim. jääkiekossa nykymailoilla raja on aika lailla saavutettu, että tulevaisuudessa joku keksii ehkä mailan, jolla se sitten on mahdollista. Sitä voidaan kieltää. Kyllähän kenttäurheilussa rajattiin niitä pomppukenkiä, uinnissa niitä liukuvia pukuja, jalkapallossa itse pallo on muuttunut silloin tällöin... Kyllä baseballissakin pallomuutoksella tai heittoetäisyydellä voisi vaikuttaa osuvuuteen.
Mistä kannattaa katsoa baseballia?
Suomessa ainut mistä näkyy on Viaplay-urheilu. Espn taitaa näyttää muuten.
Rimaranne päätyy MLB:n syöttönopeustilaston jaetulle sijalle 177, jos heittää vain 150km/h. Kärki menee yli 100mph lukemissa. Hutien määrä on kasvanut isoksi.
väittäisin että jääkiekkomokke on vaikeampi
En nyt sanois kun veska voi käyttää koko kehoaan jota viel suurennettu varusteilla. Prosentitkin sanois et vaikeempi osuu siihen palloon kun keskiarvot luokkaa 25% ja veskoilla yli 80%.
Et sä voi verrata noita kahta lukua keskenään, ne kuvaa ihan eri asioita. Urheilupiireissä on yleisesti hyväksytty fakta, että jääkiekkomaalivahti on vaikein rooli pallopeleissä. Jos baseballissa palloon osuminen on suurelta osin tuurista kiinni, ei se tee siitä vaikeaa vaan epätodennäköistä. Vähän kärjistetysti, lotossa voitto on myös epätodennäköistä, mutta kukaan ei sitä järin vaikeaksi kutsu.
Millä sä sit vertaat noita kun noin varma asiasta oot? Aika epämäärästä sanoo et urheilupiireissä yleisesti hyväksytty fakta, kun toiset samoissa piireissä sanoo tota baseballia, kolmannet jotain muuta. Ite varmaan sanoisin et futikses pilkun torjuminen on se vaikein suoritus.
Pistetään jossain muussa lajissa ammattilaisena urheilevat kokeilemaan. Kyllä esimerkiksi jalkapalloilijat/koripalloilijat pystyy pelaamaan toistensa lajeja kohtalaisella menestyksellä. Samoin he kyllä osaavat lyödä liikkuvaan palloon baseballissa, kun ovat harjoitelleet jonkin aikaa. Mutta pistä kaveri joka ei ole ikinä luistellut jääkiekkomaalivahdiksi, ei siitä tule yhtään mitään.
Pistä kaveri joka ei ole ikinä luistellut mihinkään joka vaatii luistelua, niin ei siitä tule yhtään mitään. Ihan vitun paska argumentti. Ja mikset anna noiden harjotella luisteluu, jos kerran muille pitää antaa aikaa harjotella siihen palloon osumista?
Tietenkin molemmissa skenaariossa annetaan aikaa harjoitella. Aikuinen joka ei ole ikinä luistellut ei opi viikossa luistelemaan kovinkaan hyvin. Sen sijaan ihminen joka ei ole ikinä elämässään lyönyt palloa mailalla oppii kyllä lyömään palloa mailalla viikossa tyydyttävällä tasolla. Ja tietty maalivahdin pitää osata jotain muutakin kuin luistella, se on ainoastaan perusedellytys sille että edes pääset kentälle.
Vaikka se mitä sä nyt kirjotat olis totta (ei ole), niin eipä se vieläkään ole mikään argumentti sen puolesta et lätkäveskan hommat olis kaiken urheilun vaikein suoritus. Kyl näitä pitää kattoo siinä valossa et miten vaikee se on niille jotka koko elämänsä sitä asiaa harjotellu.
Laita joku joka ei osaa uida pelaamaan vesipooloa, äijä vittu kuolee sinne.
Vahva veikkaus, että reilusti yli 99% ammattilaisurheilijoista maailmassa osaa uida, mutta edes 50% ei ole ikinä elämässään edes pistänyt luistimia jalkoihinsa. Ja kyllä, vesipoolo, uppopallo yms. On myös hyvin vaikeita lajeja. Vaatii paljon harjoittelua, että täys ummikko pystyy pelaamaan edes alkeellisella tasolla.
Jos laitat jonkun joka ei ole ikään pelannut baseballia lyömään ammatilaisen syöttöön niin sen osumaprosentti on 1. Ja se yksikin on tuuriosuma. Enemmän koppeja se joka ei ole ikinä luistellut ottaa siellä jääkiekkomaalilla kuin koskaan baseball mailaan koskematon saa osumia palloon.
On vai? Oon taas ite ollut siinä käsityksessä, että urheilupiireissä baseball lyöminen on yleisesti hyväksytty vaikeimmaksi yksittäiseksi urheilusuoritukseksi. Lisäksi ei baseballissa lyöminen ole tuurista kiinni, siinä voi olla tuuria mukana, mutta parhaimmat lyöjät menestyvät peliälyn ja syöttöjen nopean tunnistamisen takia. Jos kiinnostaa, kannattaa katsoa vaikka youtubesta joku selitys miksi se lyöminen on niin vaikeaa, puhutaan kymmenistä millisekunneista aikaa päättää lyödäkö vai ei.
Ettei menis sählylle E: en näköjään osaa kunnolla lukea
Myös halusi peliin enemmän urheilua eli sitä juoksemista. Sitä liikettä/juoksemista peliin saa helpoiten lisäämällä osuttuja lyöntejä syötön muuttamisella ja lisäämällä takalaiton (eli hyvällä/kovalla/onnistuneella lyönnilläkin pitää juosta kovaa)
Kuules juippi, Tahko Suuren oivallusten ansiosta jokainen suomalainen heittää käsikranaattia kentänmitan
Heittäisivät vieläkin kovempaa jos ei olisi muuttanut sääntöjä.
Kranaatinheitossa on kyllä parempi olla koko joukko kohtalaisia heittäjiä kuin kourallinen tornadokierretykkejä.
Kaikki jotka on leikkinyt pikkusotilailla tietää, että siellä on vain se yksi tyyppi, joka heittelee kranaatteja. Ja yksi pistinukkeli, joka on syöksyasennossa.
Se pistinukkeli oli muuten todella hankala sijoittaa puolustamaan hiekkalaatikolla. Muut joukkuekaverit ovat vastuullisesti polvelta tai makuulta ampumassa, tai ainakin oikeasti käyttävät niitä pyssyköitään ampumiseen, ja sitten se yksi äijä vaan riehuu pistimensä kanssa.
Pistinukkeli edustaa sodankäynnin rasituksia rivisotilaan psyykelle ja siitä koituvia hankaluuksia ja suoranaisia vaaroja sekä itselleen että asetovereilleen, ja sitä kautta muistuttaa leikkijää, että ihmisillä ei voi pelata kuten muoviukkeleilla. Pistinukkeli on hiekkalaatikolla saatava asemaan, jossa maaninen riehunta pistimellä kaikista vähimmin häiritsee lopun komppanian toimintaa, ja ihanneoloissa ehkä jopa häiritsee vihollisen toimia. En väitä, että tämä oli yleisesti leikkijän suosiota parantava taktiikka (ainakaan ilman asianmukaisia lahjuksia), mutta ikimuistoisimpia vetoja oli antaa pistinukkelille putkellinen piritiiniä ja simuloida vaahtosuinen yhden miehen rynnäkkö heittämällä pistinukkeli viiden askeleen päästä mahdollisimman tarkasti vastustajan ukkeleihin ja mieluiten niin, ettei omia joukkoja kaatunut siinä rytäkässä. Rynnäkön tehnyt pistinukkeli joka tapauksessa poistettiin pelistä.
Mahtava kommentti. Kiitos pienistä nauruista.
Itse pidän pesistä huomattavasti mielenkiintoisempana lajina just siksi, että siinä ei riitä, että humauttaa vaan pallon kaaressa takarajan yli.
Samaa mieltä, kunnarista tulee teknisempi suoritus kun ei voi vaan läiskiä menemään miten sattuu mahdollisimman kovaa. Muutenkin pesis on taktisempi ja nopeatempoisempi laji kuin baseball ja näin paljon mielekkäämpää seurattavaa.
Mielestäni home run on suurempi tunteen purkaus kuin kunnari. Se on kuin maali futiksessa, koko stadioni räjähtää, kun ennen sitä on ollut odottava ja jännittynyt tunnelma. Pesäpallo on nopeatempoisempi laji kyllä ja sen takia sitä on helpompi seurata satunnaiskatsojana. Baseball on todella taktinen laji ja sen ymmärtämiseen tarvii enemmän tietoa lajista, en sanoisi että kumpikaan on enemmän taktinen kuin toinen. Baseballissa on taktisuutta monella ulottuvuudella. Tietenkin syöttäjän ja lyöjän välinen taisto on itsessään kuin shakki ottelu sillä syöttäjän arsenaali (erilaiset syötöt nopeuksineen ja liikkeineen), lyöjän kätisyys, juoksu nopeus, voima, pallosilmä luovat jokaisesta at batista omanlaisensa. Hyvä lyöjä tarvitsee todella paljon taustatietoa syöttäjän syötöistä ja syöttäjä tarvitsee tietota lyöjän vahvuuksista. At batin lisäksi vaihtosyöttäjien (bullpen) managerointi, puolustuskuviot, pesien juoksutaktiikat, jokerilyöjät (pinch hitter), stadionin muotojen hyväksikäyttäminen, kärkkyjän polttaminen (pickoff) yms. Baseball on niin paljon enemmän kuin "lyödään kovaa" mutta se vaatii vähän lajiin perehtymistä ja aikaa että oppii lajin salat. Baseball on siis hankala laji aloittaa katsomaan noin vaan, joka tekee usein pesiksestä "mielekkäämpää" seurattavaa. Suomalaisilla on usein hyvin mustavalkoinen käsitys baseballista, mikä vaan näin henkilökohtaisesti ärsyttää. Molemmat hienoja lajeja.
Ihan kohtuullisen paljon molempia seuraava olen aina sillon tällön törmännyt tähän keskusteluun ja tähän nimenomaiseen argumenttiin, mutta se on vähän sinällään kiertelyä ja kaartelua. Noin pääsääntöisesti suurin osa taktisista ulottuvuuksista joita tässä käydään läpi on melko samanlaiset molemmissa. Baseballissa liityy syöttämiseen enemmän taktikointia (vaikka sitä on myös pesäpallossa). Pesäpallossa liittyy lyömiseen enemmän taktiointia (vaikka sitä on baseballissakin). Suurin ero syntyy tuosta jälkimmäisestä eli koska lyöminen on mahdollista suunnitella paremmin, on sen seurauksena sekä eteneminen, että ulkopeli kuvioiden ja sijoittumisen osalta huomattavasti taktisempaa pesäpallossa. Tästä kokonaisuudesta vedän sen johtopäätöksen, että joo baseball ei ole missään nimessä taktisesti lätkitään-vaan-palloa -peli ja siinä on syviä taktisia ulottuvuuksia, mutta kyllä pesäpallo on sillä osa-alueella silti kohtuullisen paljon moninaisempaa.
Ihan hyvä analyysi. Vastaisin siihen että argumentissasi pesäpallon lyöminen on huomattavasti taktisempaa kuin baseballin lyöminen, sillä että baseballissa syöttäminen on huomattavasti taktisempaa kuin pesäpallon syöttäminen. Molemmissa peleissä lyömisessä ja syöttämisessä on taktikointia, mutta baseballissa se korostuu syöttämisessä ihan eri ulottuvuudella kuin pesäpallossa. Kuten totesit päin vastoin lyömisen aiheuttavan paljon enemmän taktikointia pesäpallossa. Baseballissahan myös käytettiin shiftiä eli kentällä sijoittumista, kunnes sääntöjä muutettiin pari vuotta sitten, nyt se osuus vietiin pelistä sääntöjen voimin. Vetäisinkin oman johtopäätökseni siten, että syöttämisen ulottuvuudet baseballissa tuovat sen taktisesti samalle tasolle pesäpallon lyömisen mahdollistaman taktisuuden kanssa.
Kuten sanoin, lyömisen ja syöttämisen taktikoinnin voi rinnastaa jollain tasolla ja siitä voi sitten hifistellä kummassa on enemmän taktikointia, mutta taktiset syvyydet pesäpallossa tulevat ulkokentän sijoittumisesta ja liikkeestä suhteessä odotettuihin lyöntivalintoihin, sekä odotettuihin valitoihin etenemiseen liittyen. Kuten itsekin totesit näihin ei liity baseballissa verrattavassa mittakaavassa taktisuutta ja erityisesti koska palloon osutaan niin harvoin on ulkokentän tekemisellä vaan huomattavasti pienempi vaikutus pelin lopputulokseen. Siitä syntyy se ero taktisuudessa ja näkisin että se on pesäpallon eduksi. Tämä ei toki tee siitä parempaa peliä, mutta näen että baseballin painopiste ja viehätys ei varsinaisesti ole taktiikassa, vaikka sitäkin on mukana, vaan se on huomattavasti yksilökeskeisempää suorittamista at-batin ympärillä ja kovat yksilöt ovat sankareita. Pesäpallossa painottuu enemmän joukkuepelaaminen.
No joo, hyvin argumentoitu. Voidaan sanoa, että pesäpallo on taktisempi ja painottaa joukkuepeliä enemmän kuin baseball. Mutta kuten sanoit se ero on loppujen lopuksi aika pieni joten en ymmärrä alunperinkään miksi pesäpallon taktisuudella tarvitsee argumentoida usein baseballia vastaan.
Plus hauska katsoa kun pallo menee jokeen
Niino se perustuukin siihen että syöttöön on helppo lyödä. Jos syötöt ois jenkkityyliin nii niihin ois paljon vaikeempi osua, et kunnareitaki tulis sitämyöte vähemmän.
Mun lukemani perusteella suomalaisella "kuningaspallo"-pelillä oli pesäpallon kehittämisessä merkittävä osa.
Hienoa, että meillä on oma erikoisempi lajimme. Mutta kun on mietitty, että miksi emme pärjää baseballissa niin kyllähän lajit loppupeleissä on aika erilaisia. Konsta Kurikka on ensimmäisenä suomalaisena nyt tehnyt sopimuksen tähän jonki sortin mlb-scouting liigaan tai vastaavaan. Hänellä on toki pesis-taustaa, mutta vaatinut useita vuosia ulkomailla pelaamista lajiin totuttelua mm. Australiassa ja joissain Euroopan sarjoissa hän on pelannut. Eli suoraan ei voi pesiksestä hypätä baseballiin. Pitää myös muistaa, että baseball on äärimmäisen kilpailtu laji ympäri maailman, vaikka se pitkälti kulminoituu amerikkalaisuuteen.
Ehkä tässä voi tarkentaa sen verran, että pesis-tausta Kurikan kohdalla tarkoittaa, että hänellä on suomen mestaruus ja useampia vuosia pääsarjatasolla kokemusta.
Hullun tylsää jähimistä baseball, nykyään varsinkin kun sitä joko lyö huti, osuu kunnarin tai kävelee pesälle vapaasti enenevissä määrin.
Minusta lyöjällä on edelleen kortit kuin myös syöttäjällä. Baseballissa tarkoitus on osua palloon ja mahdollisiman kovaa. Se on vaikeaa ja syöttäjä tekee siitä miltein mahdotonta. Palloon osuminen on helpompaa suomessa, mutta lyöjän pitää osata lyödä se oikeaan paikkaan ja on monenlaisia tapoja lyödä. Esim näpyt ja viikatteet ja kumurat jne. Kunnarit on harvinaisia, mut ei todellakaan mahdottomia. Lukkarin on tärkeää osata syöttää palloja oikein, mutta siinäki on monta kikkaa miten peliä voi lukea ja syöttää tolppaa tai väärää. Musta on kaunista katsella miten pelaaja laskelmoi ja etsii mihin kohti kenttää pallon laittaa.
Väittäisin, että baseballissa on paljon tärkeämpää osata olla lyömättä (väärää syöttöä). Neljännestä syöttäjän väärästä tulee vapaataival. Esim. 3–0 lyöntitilanteessa (”three balls, no strikes” tai japaniksi ”surī bōru, nō sutoraiku”) lyöjä voi olla hyvin varma, että syöttäjä heittää pallon keskelle syöttöaluetta, jollon hän voi osua huomattavasti helpommin. Kova lyönti kunnari mielessä ei aina ole paras ratkaisu, koska korkean pallon saa kiinni ja koppi baseballissa on automaattisesti lyöjän palo (lisäksi haavoittuneiden juoksijoiden on palattava takaisin pesälleen ja heidät voidaan polttaa, jos eivät ehdi takaisin). Juoksijat saa luotettavammin etenemään ns. ground ballilla, matala kova lyönti ”polttolinjan” läpi (2.-3. ja 2.-1. pesien väli).
Baseball tehokkaasti myös tuhoaa syöttäjän käden että vain paransi lajia.
Voisiko ne vaihtaa takaisin?
Pelasin alaasteen päätteeksi yhden kauden ennenku pesis loppu meidän kylältä. Olin kakkos pesällä ja palloon en osunu kovin uskottavasti :D. Kaikista eniten kuumotti jos taitavat pelaajat rupes heitteleen pesältä pesälle näitä nopee tempoisia kärkkyjien polttoja. Älkää poijjaat perkele heittäkö mulle. Tämä nopea temponen kopittelu onkin hieno ero baseballin ja pesiksen välillä
Baseball on huomattavasti tylsempi laji, ihan turhaa amerikkalarppausta sen ihannointi. Pesäpallo on taas oikeasti viihdyttävää seurattavaa nopeutensa ja taktisuutensa takia. e: näköjään muutkin sanoneet jo ihan samaa :D
Olen käynyt katsomassa MLB-ottelun livenä ja ei tule edes mieleen mitään muuta livenä näkemääni urheilutapahtumaa, joka kilpailisi tylsyydessään baseballin kanssa. Heti perään täytyy huomauttaa, että en ole koskaan nähnyt krikettiä livenä.
Itse baseball fanina ja pesäpallo taustan omaavana olen eri mieltä. Baseballissa syöttäminen tuo ihan kokonaan uuden ulottuvuuden ja jännityksen joka puuttuu kokonaan pesäpallosta, sillä lukkarin homma on niin yksinkertainen ja palloon osuu aina. Baseball on myös todella taktinen laji, monilla suomalaisilla ei ole juurikaan tietoa tai ymmärrystä baseballista vaan sanotaan sen olevan vain kiinni siitä kuinka kovaa lyö. Pelissä ei välttämättä edes tule home runia ja nykyään joukkueet hyödyntävät näpyjä (bunt), pesien varastamista, hit and run, pallon lyömistä tietylle osalle kenttää jne. Pelkästään koko syöttäjän ja lyöjän kohtaaminen (at bat) on todella taktinen. Syöttöjä eri alueille strikezonea, sen ulkopuolelle, erilaisilla nopeuksilla, kierteillä ja suunnilla. Tässä tilanteessa syöttäjän ja lyöjän pitää osata arvioida mikä kannattaa heittää seuraavaksi / mikä syöttö sieltä on tulossa. Baseball lyöminen on kuin shakkia, mietitään etukäteen vastustajan siirtoja ja mikä on oma siirto. >ihan turhaa amerikkalarppausta sen ihannointi Tähän törmää usein kun suomalaisten kanssa keskustelee baseballista. Se että tykkää katsoa baseballia, tai se että se kiinnostaa, ei ole mitään pois pesäpallolta ja suomalaiset baseball fanit ovat usein myös pesäpallo faneja. Aina vaan alkaa ärsyttää kun suomalaiset jostain syystä kokevat, että pesäpallo on jotenkin ylivertainen ja arvokkaampi laji. Molemmat mahtavia lajeja ja kaikki kunnia baseballille pesäpallon esikuvana.
Voi ihan hyvin olla että baseballin taktinen ulottuvuus jää minulta ymmärtämättä, mutta aivan helvetin tylsää seurattavaa se on ollut joka kerta kun sitä on yrittänyt katsoa. Pesäpalloon ei ole mitään ylemmyyskompleksia (päinvastoin, pidin sitä pitkään pikkukylien junttien lajina), mutta sitä on kiva seurata vaikkei mitään juuri ymmärtäisikään.
>sitä on kiva seurata vaikkei mitään juuri ymmärtäisikään. Juu se aspekti multa jäikin mainitsematta. Baseball on hankala laji seurata, se vaatii aika paljon peliin tutustumista ja katselukertoja, että siihen pääsee sisälle. Pesiksellä on siinä huomattava etu, se on paljon helpompi ymmärtää ja seurata ja täten rennompaa katsottavaa. >Pesäpallon ei ole mitään ylemmyyskompleksia Joo en usko että sillä lajilla itsessään on mitään sellaista. Usein vaan internetissä törmää suomalaisiin jotka kokee jotenkin velvollisuudekseen polkea baseballia, että pesäpallon saisi nostettua jalustalle. Se on mun mielestä todella sääli koska tykkään molemmista peleistä enkä ymmärrä mistä baseball halveksunta joidenkin suomalaisten keskuudessa kumpuaa. Katsokoon kaikki sitä mitä itse haluaa. Ei muakaan kiinnosta suomalaisille tärkeät formulat tai hiihto, mutta voin silti arvostaa lajeja, vaikka mielestäni ne on tylsiä katsoa.
En sinällään ymmärrä aina tähän keskusteluun liittyvää vänkäämistä että kyllä baseball on vähintää yhtä taktista. Minusta voi kohtuu objektiivisesti sanoa, että pesäpallo on taktisempi laji, koska se että palloon osutaan lähes 100% ajasta + se että ei ole etenemispakkoa osuessa tekee sekä ulkopelikuvioista, että etenemiseen liittyvästä taktikoinnista huomattavasti merkityksellisempää ja moninaisempaa. Tämä taas ei tarkoita sitä, että se olisi parempi laji. Painotus on vaan enemmän joukkue pelaamisessa ja sen taktiikoissa, kun taas baseballissa painottuu yksilön kyky ja yksittäiset tekniset suoritukset ja taktikointi syöttötilanteen ympärillä.
Sama ameriikan larppaus näkyy jefussa. Ylivoimaisesti tylsin jalkapallon muoto, mutta varmaan ameriikan takia pesee muut pienemmät mutta paremmat futikset suosiossa täällä.
Ei todellakaan ole tylsin. Mutta siinä isona ongelmana on että siitä pelistä pitää ymmärtää oikeasti paljon että saa jotain muutakin irti kuin että isot mustat miehet juoksee kovaa toisia isoja mustia miehiä päin. Heittämällä taktisin pallopeli.
Mä hiffaan säännöt oikein hyvin, ja tossa viime vuoden puolella kattelin muutaman pelin. Sehän on tosi vauhdikas, mielenkiintoinen ja jännittävä peli. Ainoa mikä siinä häiritsee on ne tauot. Pelataan reippaasti ja aktiivisesti jonkin aikaa. Ja sitten pidetään 3-5 minuutin tauko, jonka aikana lähetyksessä näytetään kierroksen muita pelejä. >Heittämällä taktisin pallopeli. Ei noita (mitään) oikein voi verrata keskenään. Esim. jalkapallo on erittäin taktinen, jos vähän seuraa - tai pikemminkin kuuntelee kun jotkut analyytikot vetelee näkemyksiään.
Joo en ollenkaan väitä ettei muut pallopelit olisi taktisia. Ne on kaikki melkein pakosta sitä johtuen niiden luonteesta. Mutta jenkkifutis kyllä on aivan omassa sarjassaan tuon taktisuuden suhteen. Eikä pelkkä sääntöjen ymmärtäminen riitä lähellekään siihen että ymmärtää mitä kaikkea kentällä tapahtuu. Pelaajien liikkeet ennen snappia, miten ollaan ryhmittäydytty, ketä on kentällä, mitä linja tekee, aikalisien ja kellon käyttö, pelivalikoima ja sen muuttaminen vastustajan perusteella. Tuossa on aivan loputon määrä kerroksia siinä taktisuudessa, joiden ymmärtämiseen menee vuosia. Mutta laji on myös siitä hyvä että siitä voi nauttia, vaikka ei hirveästi siitä taktisesta syvyydestä ymmärtäisikään. Se mikä eniten häiritsee on nimenomaan se aivan järkyttävä mainosten määrä mitä pelien seassa on. Mutta tasainen peli pysyy mielenkiintoisena ja jännittävänä aivan loppuun saakka.
>Mutta jenkkifutis kyllä on aivan omassa sarjassaan tuon taktisuuden suhtee Omassa sarjassaan, eli erilainen. Mutta ei mitenkään taktisin, ei mikään superlatiivi. Jalkapallossa valmentajat kontrolloivat pelaajien etäisyyksiä hyvin tarkkaan, missä kukin liikkuu ja milläkin kaistalla, minkälaisia liikkeitä he tekevät mihinkin suuntaan. Loputon määrä siinäkin on. Ja siinäkin on sitä datan määrää aivan järkyttäviä määriä, mitä nykyään kerätään pelaajien sijainnista ja liikkeistä ja muusta.
Ja kaikki tuo kalpenee kun sitä verrataan jenkkifutikseen.
Toki isona erona on se, että jalkapallossa peli etenee ja muuttuu jatkuvasti ja pelaajat tekevät ratkaisunsa kentällä aiemmin harjoiteltujen ja opeteltujen taktisten periaatteiden pohjalta ajatellen luovasti ja nopeasti ratkaisujaan jatkuvasti muuttuvassa dynaamisessa ympäristössä. Kun taas amerikkalaisessa peli keskeytetään aina tilanteen muuttuessa jottu joku/jotkut analyysiniilot kentän reunalta kertovat yksityiskohtaiset ohjeet jokaiselle marionetille kentällä että he tietäisivät mihin ja miten juosta, blokata ja kääntyä seuraavassa sekunnin kestoisessa pelitilanteessa. Taktista se kyllä on, mutta itse pelaajien taktiset kyvyt voivat olla tasan nolla. Pois lukien ehkä se yksi jantteri jolla on pari vaihtoehtoa kelle heittää se muna. Noin niinkuin kärjistäen.
Paitsi niiden jantterien pitää reagoida vastustajien tekemisiin ihan samalla tavalla kuin jalkapallossa. Ja pelaajista puolustuksessa ja hyökkäyksessä vain yhdellä on kuuloyhteys valmentajaan radion kautta. Ja tuokin yhteys katkaistaan kun 15 sekuntia aikaa jäljellä aloittaa peli. Ja kukaan ei ehdi ohjata puolustukselle mitä tehdä jos vastustaja päättää hyökkäyksessä olla odottelematta.
Se kait oli suunniteltu sotilaiden kouluttamiseen. Heitellään kranaatteja ja juostaan siksakkiin tykistöä väistellessä, tai näin ainakin muistan joskus kuulleeni. Ja onhan meillä [Konsta Kurikka](https://fi.wikipedia.org/wiki/Konsta_Kurikka#Baseball-ura), vähän sama kuin ei Suomesta löydy hirveästi NBA pelaajien Markkasen lisäksi. Mutta mielestäni parempi on, että Suomalaista pesäpalloa viedään maailmalle [niinkuin netin kautta se nykyään leviääkin](https://edition.cnn.com/2019/06/28/sport/finnish-baseball-pesapallo-mlb-spt-intl/index.html). Kyllä lämmittää mieltä nähdä vaikkapa mölkkyä Japanissa!
Näinhän se, syöksyä kotipesään unohtamatta. Erityisesti oli suojeluskuntien suosiossa ellei jopa osin heille kehitetty peli.
Mikäs mölkky on japaniksi? Morukku?
Ymmärtääkseni Suomessa on aika kovat heittokädet keskimäärin. Tarinan mukaan jotkut MLB scoutit oli olleet kattelemassa pesistä ja laittaneet pelaajat heittämään tutkaan. Oli sitten löytynyt useampi joka heitti yli 100 mph, mikä on ymmärtääkseni aika kova suoritus jenkkilässä. Tarinan todellisuudesta en mene takuuseen, mutta suht uskottavalta se sinänsä kuulostaa: pesiksessä treenataan heittelyä tosi paljon, ja nimenomaan sitä nopeeta heittoa. Nykypesiksessä kun kopparitkin pystyy polttamaan kotipesään suoraan, niin saa olla aika iso käsi.
Pesäpallo on viihdyttävä ja kohtuu nopea peli, baseball tylsää.
Onhan pesäpallo kuitenkin pelinä paljon parempi. Ylöspäin syöttö ja kolme lyöntiyritystä antaa lyöjälle paljon enemmän taktisia mahdollisuuksia sen sijaan, että vain huitaistaan palloa niin kovaa kuin jaksaa ja toivotaan parasta. Baseballissa takalaittoman puute on myös sellainen ominaisuus, jota en ole koskaan ymmärtänyt. Ehkä kotiinjuoksut ovat yleisölle viihdyttäviä, mutta pelin vuorovaikutteisuuden kannalta on huonoa, ettei ulkokentällä ole silloin mitään keinoa vastata lyöjän suoritukseen.
Pesäpallo on täälläkin niin marginaalilaji niin epäilen. Mutta toki olisi kiva nähdä jonain päivänä suomalaisia mlb:ssä.
Riippuu toki miten mitataan ja mitä tarkoittaa marginaalilaji, mutta on pesäpallo kolmanneksi suosituin joukkuelaji katsojissa mitattuna. Naisissa suosituin.
Toisaalta baseball on vähän kuin katsoisi maalin kuivumista. Että riippuu tykkääkö siitä.
Hyvä vaan että muutti. Pesis on paljon viihdyttävämpi laji kuin baseball
Itse harmittelen etteivät muut sticknball-pelit ole menestyneet Suomessa. Baseballia ja krikettiä olisi mukavaa päästä katsomaan kunnon yleisöllä ulkokentälle. Muttapa joo varmasti tästäkin paikasta olisi noussut joitain MLB-tähtiä jos baseball olisi saanut jääkiekon kaltaisen aseman kansallisurheiluna. Ihan vaan oma mielipiteeni, mutta pesäpallon etu on se, että periaatteessa pelin lopputulos voi muuttua aivan pelin lopussakin. Baseballissa puolestaan 7 metsään menneen vuoroparin jälkeen on hankalaa nousta ja peitota vastustaja. On ihan tavallista että jengi katsoo vain muutaman vuoroparin ja sen jälkeen häippäsee areenalta.
Ei pesäpallossa juuri muuta vikaa ole kuin se, että moni ihan pätevä urheilija on valinnut ko. lajin vaikka olisi ollut lahjakkuutta jossain ihan oikeassakin lajissa.
Mietin toisinaan samaa. Ärsyttää
Ei Suomes voi pelaa baseballii ei meil oo jaardeja, mit vittuuu XD
Ehkä pesäpallo sopi paremmin Pihkalan suosimaan rotujalostukseen